Vuosi vierähti yllättävän nopeasti edellisestä kirjoituksesta blogiin. Pyöräilyrintamalla on ollut melko hiljaista speksaamisen näkökulmasta. Pyörät ovat palvelleet tarkoitustaan ja pitkälti on menty vaan polkien muun oheistoiminnan jäädessä taustalle satunnaisia huoltotoimenpiteitä lukuunottamatta. Tämä on ollut speksaajalle erikoinen aikakausi. Harrastukseen on uponnut kohtuuttoman vähän rahaa :). Juoksuakin on tullut heräteltyä pitkästä aikaa ja polvi on kestänyt toistaiseksi hyvin. Tässä syksyn alkaessa muistin taas myyneeni läskin edellisen hiilarihaarukan eteenpäin ja Evolink lipsui sateiden kastelemilla poluilla huutaen lisää pitoa. Oli aika herätä horroksesta ja tarttua tiukasti Googlesta kiinni!

Lue loppuun →

Keväällä olin talven traineriharjoittelun jäljiltä tähän astisen pyöräilyharrastukseni selkeästi kovimmassa kunnossa. Suunnitelmissa oli ajaa kesän aikana muutama kisa ja treenata ahkerasti. Kalenteriin olin merkannut Tahkon ja Imatra MTB:n. Välineiden osalta tilanne oli kunnossa ja kuski tukevasti lähtökuopissa kesän haasteisiin. Sitten tapahtui jotain odottamatonta ja kesäkuun loppua kohti mennessä katosi motivaatio “vakavammin otettavaan” ajamiseen täysin. Kerta toisensa jälkeen tartuin Taigaan lenkille lähtiessä ja ajosta tuli enemmänkin nautiskelua kuin treenaamista. Noh, ei kai siinäkään mitään väärää ole. Tahko jäi väliin ja mietin elokuussa Imatralle lähtöä kauden ainoana kisana. Lopulta sekään ei sitten toteutunut, mutta hauskoja ajokilometrejä (tai läskin tapauksessa tunteja) kertyi silti…

Lue loppuun →

Lähdin rohkeasti rakentamaan Pole Evolink 110 rungosta hiilikuituisen XC-kilpurini korvaajaa. Pyörä on ollut nyt ajokunnossa viikonlopun yli jo takana on kolme lenkkiä. Tässä vaiheessa kyseessä onkin vasta ensikokemukset. Lenkit ovat menneet jousitusta ja ohjaamoa säätäessä unohtamatta kuitenkaan nauttia tutuista poluista, joilla on hyvä testata pyörän ominaisuuksia. Kävin ajamassa muunmuassa saman reitin kuin koeajamallani Evolink 110 TR:llä. Tässä kirjoituksessa hypin sujuvasti (toivottavasti myös ymmärrettävästi) kolmen pyörän välillä verraten omaa custom Evolinkkiä Polen kokonaisena pyöränä myymään TR:ään ja Cuben XC täpäriin. Vaikka osasin odottaa eroa omani ja koeajamani TR version välillä, niin lopulta tuli yllätyksenä kuinka erilaisen pyörän samaan runkoon pystyy kasaamaan.

Tuumasta toimeen. Sanoista teoiksi. Put your money where your mouth is. Pole Evolink 110 TR koeajon jälkeen päädyin siihen tulokseen, että pyörän todellinen potentiaali olisi selvitettävä eikä lisätestaaminen erilaisella setupilla toisi enempää vastauksia. Vaihtoehdoksi jäi kävellä sisään Polen kauppaan Vaajakoskella ja ostaa oma runko. Tietyt osat löytyi jo hyllystä, mutta jotain myös puuttui haluamastani kokoonpanosta. Tästä alkoikin melkoinen tilausrumba Chain Reaction Cycles verkkokaupasta (aivan mahtava next day delivery). En tietenkään osannut kerätä kaikkea tarvittavaa yhteen tilaukseen vaan lopulta niitä valui sieltä pitkin viikkoa :). Kasattu pyörä pääsi lähelle toivottuja speksejä!

Kevät toi, kevät toi… hetkinen, mitäs nyt, ei kai taas?! Ei, tällä kertaa ei ole kyse pyöräkuumeesta. Nyt on järki pelissä mukana :). Talven ajoin PK-koneella, joka oli tiukasti kiinni Tacx Neo trainerissa. Reisijerkkua pyrin hankkimaan näillä välineillä yhdistettynä TrainerRoadin voimaharjoitusohjelmiin ja taisi jotain tulostakin syntyä. Talven PK:t pyörittelin sitten Pole Taigalla ja se oli sangen nautinnollista. Mitä enemmän Taigalla ajoin sitä varmemmaksi mielipiteeni muodostui pyörän geometrian toimivuudesta. Yksinkertaisimmillaan tämä näkyi lukemattomina läpiajettuina pätkinä, joissa edellinen läski tökki ja kaverit siirtyivät tunkkaamaan yrityksistä huolimatta. Miten tämä liittyy Pole Evolink 110:iin?

Taigalla on tullut nyt ajettua jo useita lenkkejä ja pienten säätöjen jälkeen pyörä alkaa tuntua omalta. Alun “hankaluuksien” jälkeen on alettu puhua samaa kieltä. Olen tullut siihen tulokseen, että Pole on suunnitellut todella oivallisen geometrian läskipyörään. Näin olin tuon itsekin järkeillyt speksien perusteella, mutta nyt on tullut testattua käytännössä. Kaikista merkittävimpinä ominaisuuksina Taigassa pidän tasapainoisuutta, nousukykyä ja keulan yleistä hallittavuutta pakkaslumiajot mukaan lukien. Pyörän pituus sijoittaa kuskin erittäin tasapainoisesti renkaiden väliin ja tämä näkyy maastoajon tukevuutena sekä hitaassa vauhdissa pyörällä tasapainoillessa. Olen yleensä hyvin kriittinen hankintojeni suhteen, mutta tästä pyörästä on vaikea löytää moitittavaa. Speksitkin muuttuivat tässä matkan varrella vielä pari kertaa. Nyt pyörä näyttää tältä:

Pole Taiga on helppo runko mekaanikolle. Kaapelien reititykset ovat ulkoisia ja kulkevat fiksua linjaa rungon yläputken alapinnasta takahaarukan yläputkia pitkin sekä jarrulle että vaihtajalle. Sisäiseen reititykseen on mahdollisuus ns. “stealth” versiolle dropperisatulatolpasta. Näissä kaapeli lähtee satulatolpan pohjasta ja pujotetaan rungon alaputkea pitkin kohti tankoa. Käytännössä pyörän kokoamiseen meni yksi ilta. Siirsin osat sellaisenaan Panzerista Taigaan. Taigan emäputki on pidempi kuin Panzerin (140mm vs 110mm) ja tästä syystä lyhennetty hiilarihaarukan putki ei sallinut enää yhtään spaceria ajoasennon säätämistä varten. Käytännössä keula olisi kuitenkin lähes samassa korkeudessa maasta vaikka Taigassa onkin loivempi keulakulma kuin Panzerissa. Toinen probleema olikin Taigan satulatolppa, joka tuotantoversiossa on 30,9mm, kun minulla olisi ollut 31,6mm Reverb odottelemassa hyllyssä. Piti hankkia satulatolppa ja tilasinkin tutuksi tulleen Woodman hiilaritolpan oikealla halkaisijalla. Ei siinä kauaa kerennyt säätämään ja pyörä olikin jo kunnossa!

Polkupyörän hankinta ei ole helppoa. Lopulta ostamasi tuotteen vahvuudet ja heikkoudet paljastuvat vasta kunnollisessa käytössä. Onneksi pyörät koostuvat komponenteista, joilla voi tiettyjä asioita muokata matkan varrella. Lisäksi erilaisilla säädöillä pystyy vaikuttamaan ajoasentoon ja pyörän käytökseen. Pyörän luonnetta ei kuitenkaan täysin voi muuttaa; 160mm joustavasta rungosta ei XC-tykkiä saa rakennettua. Ratkaisevaan rooliin jää rungon geometria ja ominaisuudet. Panzer on hyvä runko, mutta vuoden sillä ajaneena minulle oli muodostunut selkeä lista vaatimuksista millainen minulle täydellisen läskipyörän pitäisi olla. Seuraavia kohtia Panzerissa halusin parantaa:

• Panzerin mitoitusta korkeampi keskiö
• Jäykempi runko
• Tilaa leveimmillekin renkaille
• Fiksusti reititetyt vaijerit ja letkut
• Vielä maastokykyisempi

Lue loppuun →

Edellisenä vuonna ei mennyt Syötteellä kaikki ihan putkeen. Olin valmistautunut hyvin, mutta keliolosuhteet veivät voiton miehestä. 120km matka loppui jäätyneenä keskeytykseen 60km kohdalla. Silloin jäi jotain hampaan koloon, parempaan pitäisi pystyä ja 120km selättää. Tänä vuonna valmistautuminen jäi kuitenkin täysin vajaaksi ja lähdin kohti syötettä vielä siinä mielentilassa, että perjantai-iltana vaihdan matkan 120:stä 60:een todella leikiksi pistetyn kesä- ja heinäkuun jälkeen. Yhtään kisaa ei ollut koko kaudelta alla ja katselin Garminin kalenterista, että jotain muuta kuin pyöräilyä on tullut tehtyä. Ei oikein ollut ajofiilistä, tarvittavaa kuntoa eikä edes juurikaan ajoa XC pyörällä alla. Ilmoittautuminen oli kuitenkin sisällä ja reissuun lähdettiin hyvällä, yhteensä kahdeksan hengen porukalla. Matkalla mieliala koheni mukavassa seurassa ja illalla jo ajattelin, että kyllähän näin pitkän automatkan jälkeen pitää kuitenkin yrittää ajaa koko rahalla. Kävin 120km lapun hakemassa.

Lue loppuun →

Kevät on edennyt vauhdilla. Lopputalvi ja kevään alku meni enimmäkseen läskillä ajaessa. Salitreenejä varjosti jalkapohjan vamma oikeassa jalassa. Treenaamisesta täytyi pitää tauko ja voimaharjoittelu sen jälkeen hieman lässähti. Vajaaksi jäi siis tuo absoluuttisen voiman hankkiminen talven ajalta vaikka se tärkeää olisi ollutkin. Tälle kaudelle ei ole kisoja suunnitteilla alkukesään, joten harjoittelu on ollut edelleen PK-painotteista ja “piikkikuntoa” haetaan vasta elokuun alkuun. Siihen mennessä pitäisi onnistua VK-kuntoa kasvattamaan. Tähän alkoi olla hieman treenivinkit hukassa, joten ajattelin tehdä PK-Koneesta myös ”VK-koneen” ja viedä treenin uudelle tasolle. Tämä liittyy tietysti PK-Koneen uusiin kiekkoihin…

Lue loppuun →