Keväällä olin talven traineriharjoittelun jäljiltä tähän astisen pyöräilyharrastukseni selkeästi kovimmassa kunnossa. Suunnitelmissa oli ajaa kesän aikana muutama kisa ja treenata ahkerasti. Kalenteriin olin merkannut Tahkon ja Imatra MTB:n. Välineiden osalta tilanne oli kunnossa ja kuski tukevasti lähtökuopissa kesän haasteisiin. Sitten tapahtui jotain odottamatonta ja kesäkuun loppua kohti mennessä katosi motivaatio “vakavammin otettavaan” ajamiseen täysin. Kerta toisensa jälkeen tartuin Taigaan lenkille lähtiessä ja ajosta tuli enemmänkin nautiskelua kuin treenaamista. Noh, ei kai siinäkään mitään väärää ole. Tahko jäi väliin ja mietin elokuussa Imatralle lähtöä kauden ainoana kisana. Lopulta sekään ei sitten toteutunut, mutta hauskoja ajokilometrejä (tai läskin tapauksessa tunteja) kertyi silti…

Nyt on ollut miellyttävä ajaa sekä XC pyörällä että läskillä, kun pyörien geometriat vastaavat toisiaan melkein yksi yhteen. Pyörästä toiseen siirtyminen on luontevaa eikä kuskina tunnu kuin ajaisi kahta täysin eri laitetta. Tämä oli selkeä ongelma omistaessani Pole Taigan ja Cuben XC pyörän. Evolink on palvellut XC pyöränä loistavasti eikä alumiinirungon painoa ajossa ole huomannut. Polen geometrian edut taas ovat vain korostuneet kovempi vauhtisessa ajossa ja oman ajoporukan sisällä olen huomannut oman vauhtini kasvaneen juuri alamäissä sekä teknisillä osuuksilla selkeästi muihin verrattuna. Evolink on erittäin kyvykäs pyörä teknisessä maastossa tasapainoisuutensa vuoksi. Tämä pyörä tuo kuskille lisää rohkeutta yksinkertaisesti olemalla vakaa kuin kallio. Se on todistetusti taittanut myös pitkää matkaa varsin kivuttomasti mm. “Roineen Kierto Vol 2”-lenkillä noin 115km.

Pitihän kesän alkupuolella tietysti hieman speksatakin myytyäni pois Cuben XC pyörän, jonka mukana meni ainoat 29” kiekkoni. Surffailin pitkään etsien juuri haluamiani kiekkoja sisäleveyden, painon ja materiaalin suhteen, mutta en oikein löytänyt täsmälleen oikeita. Tavoitteena olisi ollut noin 24-25mm sisäleveydellä <1400g hiilari-clintcher setti. Löysin kyllä yhden ehdokkaan kepoiseen 3000€ hintaan, mutta tämä tuntui hieman liioitellulta jopa speksaajasta. Sitten törmäsin sopivaan kompromissiin fillaritorin myyntipalstalta ja hienosti järjestyneiden kauppojen jälkeen Evolinkki sai uusiksi kiekoiksi Stan’s NoTubesin Valorit. Kiekot painavat venttiilien ja teippien kanssa 1414g ja sisäleveys on 21,6mm. Eron hiilarikiekoissa huomaa edelleen parantuneena vakautena pyörää ajaessa. Sitä ei oikein tajuakaan kuinka paljon kevyet alumiinikiekot joustavat sivusuunnassa. Välillä tämän näkee ihan käytännössä edessä ajavan kuskin takarenkaan osuessa sopivasti kiveen. Hiilarikiekko on jäykempi ja pyörästä tuli entistä suuntavakaampi näiden ansiosta. Ero on selkeä eikä “kuviteltu”. Pyörästä tuli samalla kevyempi ja nyt se painaa polkimineen ajokunnossa tasan 12kg. Alle 12kg tavoitteeseen pääsisi vaikka vaihtamalla kevyemmät gripit tai toiset renkaat, mutta tätä sivuseikkaa en ole vielä korjannut ;). Paino olisi jo alle 12kg, jos en olisi vaihtanut myös osasarjaa XX1:sta Eagle XX1:seen. Tässä vaihdossa pakka on 96g painavampi. Aika lähellä käsittääkseni kuitenkin olen kaikkien aikojen kevyimmän Polen omistamista.

Huolimatta tyytyväisyydestäni Evolinkkiin olen kuitenkin kesän aikana ajanut erityisen paljon Taigalla. Sovittelin pyörään keväällä Rokkarin Bluto joustokeulan ja 4” JumboJimit kesäksi. Tämä teki Taigasta huomattavasti aiempaa nopeamman ja välillä aloin jo miettimään sopiiko tämä setuppi läskeilyn henkeen enää ollenkaan. Taiga rymistelee alamäkeen huikealla varmuudella joustokeulan ansiosta. Läskille ominainen toisinaan vastapalloon pompauttava fiilis katoaa keulasta kunnollisella iskunvaimennuksella ja ajon kanssa ei tarvitse olla yhtä tarkkana. Mukava laite näinkin vaikka hieman mietin pitäisikö ensi kesä ajaa vaan Bud/Lou combolla ja jäykällä keulalla.

Vaikka näiden pyörien geometria on nyt hyvin samanlainen tuntuu Taiga silti maastossa vakaammalta ja ennenkaikkea vielä helpommalta tasapainoilla. Tietysti leveämmät renkaat tekevät oman osansa, mutta olen miettinyt myös läskin leveämmän q-factorin vaikutusta tähän. Suurempi q-factor (polkimet kauempana toisistaan) luo esim. pyörällä seisoessa leveämmän stanssin ja näin ollen ylävartalon paino ei heilahda niin helposti haara-asennon leveyden yli. En tiedä saiko tuosta hyvää käsitystä siitä mistä puhun, mutta minusta tämä tuntuu vaikuttavan ratkaisevasti pyörän tasapainoisuuden tuntumaan. Olisipa kiva kokeilla läskin kammilla (ja akselilla) tuota kapearenkaista pyörää. Pitäisi vaan olla paljon spacereita sinne akselille ja testaaminen olisi helppoa.

Nyt Evolink on jo siirtynyt sisälle talvisäilytykseen. En ole varma vaihdanko lainkaan nastakumeja tänä talvena. Ulkoajot voisi suorittaa läskillä ja huonoilla keleillä aika kuluu taas PK-koneella traineria hinkatessa.

Hauskaa joulun odottelua! Talviajamisesta kirjoittelen taas myöhemmin.