Renkaat on tärkeässä osassa tavoitteiden saavuttamisessa arkiautoilussa, F1-kisoissa ja niin myös maastopyöräilyssä. Renkaat on pyörän tärkeimpiä osia niiden taistellessa erilaisia fysiikan ilmiöitä vastaan, jotta kuski pääsisi eteenpäin mahdollisimman nopeasti. Olenkin tällä kaudella kierrättänyt “muutaman” parin renkaita kahden maastopyörän läpi. Maantiepyörässä luotan täysin Continentalin GP 4000S II:siin, jotka ovat useiden lukemieni testien perusteella erittäin hyvin rullaavat renkaat. Vierintävastus kasvaa hyvin vähän vaikka 4000S II:sta ajaisi melkein barin vajailla paineilla. Maantiepyörässä pidänkin rullaavuutta tärkeimpänä renkaan ominaisuutena. Maastopyörässä vaatimuslista ei olekaan ihan yhtä yksinkertainen.
Kuukausi: heinäkuu 2015
Mustin laihis osa II – kohti Syötettä
Mustin edellinen laihis ennen Tahkoa jäi vajaaksi. Lopulta viivalle pyörä lähti huimat 240g kevennettynä. Tahkon olosuhteet tietysti pelasivat osaansa tässä, kun lopulta vaihdoin takakiekonkin takaisin raskaampaan, karkeakuvioisella renkaalla varustettuun Crossmax XL:ään. Seuraava ajotapahtuma, johon osallistun on Syöte MTB. Siellä vain murto-osa matkasta ajetaan edes metsäteillä suurimman osan ollessa single trackiä. Kisa on esittelyn mukaan erittäin tekninen ja maasto raskasta. Tätä varten on Mustin oltava parhaimmassa iskussaan.
Toivottavasti tänä kesänä edes yksi kisa ajettaisiin kuivissa olosuhteissa. Tätä ajatellen hommasin Mustin kevyemmille Crossmax SL kiekoille hyvin rullaavat renkaat. Näillä on tarkoitus saada tiputettua pyörivää massaa eli tehdä pyörästä nopeammin kiihtyvä ja helpommin kiipeävä. Eteen hankin renkaaksi hieman karkeamman Continentalin X-King 2,2” Protection version ja taakse Schwalben Thunder Burt 2,1” Snakeskin TL-easy. Näillä laihis lähtee liikkeelle…
Juoksu – Polven tuomio
Työkiireiden takia jouduin lykkäämään Magneettiin menoa pariin kertaan ja juoksutauon pituus kasvoi. Lopulta sain aikaiseksi raahautua Mehiläisen magneettirekkaan. On se vaan käsittämättömän tylsää hommaa. Kone surisee ja ynisee eikä mistään näe kuinka kauan vielä pitäisi liikkumatta olla. Hoksasin sieltä jonkun kellon näyttävän kuinka kauan yksi kuvausvaihe kestää, mutta vaiheiden määrää ei näkynyt. Onneksi kuulokkeisiin sai valita radiokanavan ja kuuntelin Aallon Dynastiaa. Välillä meinas naurattaa ja mietitytti liikkuukohan polvi huomaamatta. Loppua kohti alkoi olla jo kohtuullisen vastustamaton tarve päästä liikuttamaan jalkaa.
Loppuihan se kuitenkin reilun puolen tunnin kuluttua. Ensin tuli sähköisessä muodossa kuvannuksen seloste ja myöhemmin ortopedi soitteli perään. Seloste kuului näin…
Urkkaava Speksaaja 