Taigalla on tullut nyt ajettua jo useita lenkkejä ja pienten säätöjen jälkeen pyörä alkaa tuntua omalta. Alun “hankaluuksien” jälkeen on alettu puhua samaa kieltä. Olen tullut siihen tulokseen, että Pole on suunnitellut todella oivallisen geometrian läskipyörään. Näin olin tuon itsekin järkeillyt speksien perusteella, mutta nyt on tullut testattua käytännössä. Kaikista merkittävimpinä ominaisuuksina Taigassa pidän tasapainoisuutta, nousukykyä ja keulan yleistä hallittavuutta pakkaslumiajot mukaan lukien. Pyörän pituus sijoittaa kuskin erittäin tasapainoisesti renkaiden väliin ja tämä näkyy maastoajon tukevuutena sekä hitaassa vauhdissa pyörällä tasapainoillessa. Olen yleensä hyvin kriittinen hankintojeni suhteen, mutta tästä pyörästä on vaikea löytää moitittavaa. Speksitkin muuttuivat tässä matkan varrella vielä pari kertaa. Nyt pyörä näyttää tältä:

Alussa pyörä tuntui rasittavan käsiä melkoisesti. Lisäksi efektiivinen reach oli turhan lyhyen tuntuinen Panzerin 35 pitkällä stemmillä. Tähän lääkkeeksi hommasin RaceFacen Turbine 35 50mm stemmin, jossa on vielä 6 astetta nousua. Eihän se paljoa tee noin lyhyenä matkana, mutta nostaa hieman. Lisäksi hommasin Easton Haven 35 carbon 750 20mm riser tangon ja ajattelin näiden muutosten korjaavan molemmat ongelmat.

Muutos tuntumassa oli selkeä, kun lähdin seuraavalle lenkille. Tilaa oli nyt sopivasti enemmän ja tanko tuntui jopa hieman traktorimaisen korkealta. Testilenkillä alkoi vaikuttamaan kuitenkin siltä, että kädet rasittuvat edelleen melkoisesti. Ihmettelin mistä tämä johtuu, koska tanko oli jo nyt korkeammalla kuin Panzerissa ja päädyin syyllisen olevan pysty satulaputki. Satulan ollessa pystymmässä suhteessa keskiöön nojautuu eteenpäin suurempi osa kuskin ylävartalon painosta kuin satulan ollessa taempana. Toisinsanoen satula kannattaa vähemmän kuskin kokonaispainosta vastaavilla ohjaamon mitoilla suhteessa satulan paikkaan. Päätin nostaa tankoa vielä 20mm vaihtamalla tangon 40mm riseriin. Tämän jälkeen ohjaamo loksahti kohdilleen ja sekä tilan että tuntuman näkökulmasta on nyt loistava. Tanko on paljon korkeammalla kuin se oli Panzerissa, mutta Taigan keula pysyy silti huomattavasti paremmin maassa. Tämä johtunee ainakin osittain pidemmästä chainstaysta. Alla olevassa kuvassa eräällä lenkillä pitkin sähkölinjaa ajaessa yliarvioin jääkerroksen paksuuden ja suolammikkoon mentiin. Seurasi pieniä vaikeuksia, kun alempi vaihtajan rissapyöristä jäätyi pyörimättömäksi…

Vaihdoin ekan lumilenkin jälkeen Poleen myös talvirenkaat eli Surlyn Bud ja Lou combon. Odottamattoman huonot oli hangessa Juggeri Pro ja JJ. Juggerista tuli ihan pulkka välittömästi ja ohjaaminen oli enemmänkin luistattamista, kun JJ:n keskikuvion mataluus taas tuntui selvästi pidossa. Bud/Lou combosta tuli sitten entistä enemmän traktorifiilistä. Sekä pyörän paino että vierintävastus kasvoi reilusti, mikä teki polkemisesta tietysti raskaampaa. Noh, tämä oli kyllä jo tiedossa. Ero vaan on melkoisen suuri eikä sitä meinannut oikein muistaa. Talvirenkaiden kehä on suurempi, keskiö nousi entistä korkeammalle kuten koko pyörän painopiste. En kuitenkaan kokenut tätä kovin epämiellyttävänä. Kammetkin ovat korkeammalla ja pyörä on todella tasapainoisen tuntuinen. Maastoajo tuntui vain helpottuvan. Pakko myöntää, että en ole kertaakaan törmännyt tilanteeseen, jossa pyörä olisi ollut kömpelö, en olisi päässyt polulla väistämään jotain tai tiukka käännös olisi jäänyt tekemättä. Olisin odottanut todella pitkästä akselivälistä olevan jotain konkreettista haittaa, mutta sitä ei ole vielä tullut käytännössä vastaan. Keulan keventäminen on hieman hankalampaa edelleen, mutta se onnistuu ja sille ei ole niin paljon tarvettakaan, kun 66 asteen keula tykkää lähteä nousemaan esteiden yli ihan itsestään.

Bud ja Lou renkailla Taiga tuntui menevän ihan mihin vaan vaikka keliolosuhteet olivatkin aika haastavia. Pakkaslumi on aina hankala pidon pohjana. Ajaminen oli kuitenkin huomattavasti helpompaa kuin Panzerilla, jossa jostain syystä keulan pitäminen linjassa oli vaikeampaa. Ehkä tässä on nyt korkeammasta tangosta huolimatta enemmän painoa eturenkaalla. Päätin hankkia hieman lyhyemmän välityksen pyörään ja sijoitin uuteen SRAM XX1 Eagle voimansiirtoon, joka vaihtui näppärästi tunnissa vanhan XX1:sen tilalle. Nyt takana on 12 lehteä välillä 10-50. Tuo Eagle pakka on kyllä huikea lautanen. Pyörivää massaa tuli lisää 93g, mutta annettakoon tämä anteeksi. Jo ensimmäisellä lenkillä tuo supermummovaihde näytti kyntensä pitkässä nousussa. Pidon riittäessä sillä pystyy pyörittämään korkeammalla kadenssilla ylös melkein mistä vaan. Kuitenkin pääasiassa ajelin pakan tutulla osalla, mutta on kiva löytää vielä se epätoivon pykälä vaihteistosta sen jälkeen, kun jalat alkaa jo hapottaa. Teknisemmissä nousuissa tuolla 26t ovaalilla eturattaalla 50:nen takana on liian lyhyt välitys. Sillä ei saa ryntäytettyä pyörää oikein mihinkään, kun vauhtia ei synny edes 130 kadenssilla juuri lainkaan.

Nyt on Taiga hyvin lähelle niissä spekseissä, joihin se tuleekin jäämään. Satula vaihtuu vielä, kunhan Prologon X10 2017 mallia saa jostain mustana. Pole Taiga on ollut tutustumisen jälkeen erittäin positiivinen kokemus ja se on saanut ihailua osakseen kanssapyöräilijöiltä. Jopa joku tuntematon lenkkeilijäkin tunnisti merkin polulla kohdatessa. Vielä vaan lisää ajoa ja katsotaan mihin Pole pystyy!