Menneen kesän aikana herättelin juoksuharrastusta talven salikauden mentyä polven osalta yllättävän kivuttomasti (fyysisestä kivusta siis kyse). Samaan aikaan hieman innostuin eräilystä ja tulikin kierrettyä kesän aikana yhteensä seitsemän reissua Suomen kansallispuistoissa. Nämä huipentuivat kesän lopussa yön yli reissuun Repovedelle ja syksyn alussa UKK erämaa-alueelle tehtyyn vaellukseen. Kohtuullisesti alkanut vaikkakin jatkuvasti aavistuksen polvea tunnustellen eteenpäin mennyt juoksuharjoittelu otti takapakkia, kun rinkan kanssa tehdyt reissut kipeyttivät oikean polven hankalasti. Polvilumpion alla sisäsyrjän puolella tuntui pistävää kipua. Tähän löytyi yllättävä apu ja tästä innostuneena Speksaaja haki juoksuvauhtia myös uusista varusteista.

Epäilen polven kipeytyneen entisestään alunperin tuolla Repoveden reissulla, jossa kuitenkin yöpymiseen pakatun rinkan kanssa painettiin mäkisessä maastossa. Varsinkin alamäkeen laskeutuminen tuntui vaivaavan ja jälkikäteen mietittynä otin ehkä kuormaa vastaan liian yksipuolisesti oikealla jalalla. Serkun polvet ovat kuluneet ja hänellä on polvikipua juuri samassa kohdassa, joten hieman huolestutti. Lopulta polvi äityi sen verran ikäväksi, että portaiden laskeutuminenkin kävi jo kivuliaaksi ihan ilman taakkaakin.

Tässä vaiheessa päätin lähteä urheilulääkärille. Käynnin alkukeskustelun aikana ensimmäinen esille tullut mahdollisuus olisi kuluma, mutta järjestelmästä löytyi muutaman vuoden ikäiset kuvat joiden perusteella lääkäri pystyi rajaamaan tämän vaihtoehdon ulos. Pinnat olivat silloin niin hyvässä kunnossa, ettei näin nopea muutos olisi mahdollista. Tutkimuksen jälkeen lääkäri päätteli kyseessä olevan Hoffan rasvan ärsytys. Akuuttina hoitona polveen pistettiin kortisonia (jonkun muun aineen kanssa sekoituksena) ja päälle Arcoxia 90:stä viikon kuuri. Kaksi päivää lepoa ja polven pitäisi olla kunnossa. Lupaavaa!

Tämä pieni ihme todellakin tapahtui ja polvi oli seuraavana viikonloppuna kuin uusi. Kävin kevyellä lenkillä eikä oikeasta polvesta löytynyt minkäänlaista ylimääräistä tuntemusta. Näin hyvältä polvi ei ole tuntunut arviolta viiteen vuoteen! Samoihin aikoihin julkaistiin Garmin Fenix 6 kello ja olin jo jonkin aikaa miettinyt juoksukellonani toimineen 645:sen päivittämistä. Tilailin kellon heti sen ilmestyttyä verkkokauppojen saldoille. Valitsin Fenix 6 Titanium version, koska 6X on minun ranteeseen aivan liian iso. Sitten taas 6s akunkesto ei olisi juurikaan 645:sta parempi eli keskimmäinen malli oli selkeästi paras valinta. Käyttöönotto oli sujuvaa ja perustoiminnat Garminin logiikan mukaisia, joten sinällään paljoa ei muuttunut. Fenix sarjassa on kuitenkin muutamia kivoja ominaisuuksia, joista pääsee nauttimaan esimerkiksi tuon eräilyn parissa. Ensimmäisenä huimasti parantunut akunkesto GPS tilassa ja toiseksi esiasennetut topo-kartat, joita pääsee tiirailemaan 260×260 resoluutioon kasvaneesta näytöstä. Kirjoitan Fenixistä lisää erikseen.

Fenix 6:sen pariksi tilasin Stryd Power juoksuvoimamittarin. Tämä onkin merkillinen kapistus. En tiedä yhtään miten se toimii, mutta ainakin ensimmäisten testien perusteella jonkinlaista vertailukelpoista arvoa se tuntuu tarjoavan. Mittari ottaa huomioon myös esimerkiksi vastatuulen! Tehon mittausta on käytetty pyöräilyn puolella jo pitkään ja erittäin menestyksekkäästi, koska teho on absoluuttinen suure. Siihen ei vaikuta esimerkiksi onko kuuma tai kylmä eikä vaikkapa onko hyvä tai huono päivä, kuten sykkeeseen. Pelkän sykkeen ja nopeuden perusteella kovaan vastatuuleen juostuna mittaustulokset näyttävät vain, että suorituskykysi on ollut melko kehno. Tehomittarin avulla voi kuitenkin huomata tehneesi enemmän töitä vaikka vauhti onkin jäänyt vastatuulen takia matalammaksi. Lisäksi tehoa voi käyttää suunnittelemaan paremmin voimanjakoa tietylle lenkille ottaen huomioon ylämäet. Tuulta mitataan podin etuosassa olevan reiän kautta.

Stryd on siis “juoksu podi” ja se myös sellaisena paritetaan Garminiin. Tämän lisäksi tarvitaan Connect IQ kaupasta Stryd Zones niminen datakenttä. Kenttä tarvitsee lisätä johonkin näyttöön, jotta se alkaisi kerätä tietoa. Lisäksi Stryd laitetaan mittaamaan nopeutta ja matkaa. Tässä se on huomattavasti GPS:ää parempi eikä tarvitse mitään kalibrointia (edelleenkään en ymmärrä miten tämä toimii). Kävin kiihtyvävauhtisen testilenkin lähistön harjulla, jossa reitti kiipeilee ihan kiitettävästi ja sain irti seuraavaa dataa:

Onko tästä sitten mitään hyötyä…? En vielä tiedä. Olen kokenut pyöräilyssä tehon perusteella tehdyn harjoittelun erittäin tuottavaksi. Saa nähdä pystyykö samoja periaatteita soveltamaan juoksuun. Pyöräilyssähän tehoharjoittelu pohjautuu tutkittuun FTP (Functional Threshold Power) testitulokseen ja sen ympärillä harjoittelun variointiin. Pitää nyt kerätä dataa jonkin aikaa ja miettiä miten siitä voisi hyötyä.