Tästä vuodesta on tulossa tekniikkatreenin vuosi. Päällimmäisenä on tarkoitus oppia pyörällä hyppäämisen perusteet. Tähän aloin valmistautumaan jo loppuvuodesta 2020. Periaatteena on sama kuin aiemmin kuvailemassani droppaamisen opettelussa eli toistoja on pakko saada paljon ja tämä onnistuu vain kotona harjoittelemalla. Eipä muuta kuin rautakaupan puuosastolle ja hyppyriä rakentamaan. Hyppyriin otin ajatusta MTB Hopper nimisestä kaupallisesta tuotteesta. MTB Hopper on säädettävä eli sen kulmaa pystyy muuttamaan ja se rakentuu useammasta palasta. Se on valmistettu ilmeisimmin vanerista vesileikkaamalla, omasta versiostani ei tullut ihan yhtä hienostunut…

Aluksi rakensin hyppyrin kolmeosaiseksi, mutta kiinteillä jaloilla. Tarkoitus oli myöhemmin tehdä siitä säädettävä. Ongelma hyppäämisessä edellisen kauden parkkireissuilla oli epätasaisuus. Välillä tuli takapainoisia hyppyjä ja heti seuraavaksi sitten peräkorkeita, toisinaan taas mentiin ihan nätisti. Hyppääminen pitäisi saada kontrolloidummaksi, erilaiset lähdöt ja ländit haltuun, jotta tietää miten hyppyä pitäisi lähestyä. Tästä syystä myös oma harjoitushyppyri pitäisi olla säädettävä, ettei totu sitten vaan yhdenlaiseen kulmaan.

Ensimmäinen versio kasassa! Lähtö on ”kicker” tyyppinen eli nousee kärkeä kohti. Kicker mallinen ramppi luo itse nostetta eikä kaikkea korkeutta hyppyyn tarvitse hyppääjän tuottaa. Ländinä saa toimia sama droppirampin rakennelma. Hyppyri oli siis alkuun gappi eli kickerin ja ländin välillä on tyhjää. Jalkojen mittasuhteet ei oikein toiminu tähän alamäkeen. Ländiin laitoin pyörät, koska se on melko raskas liikuttaa ilman niitä.

Ensimmäinen testihyppy:

Hyvin nopeasti hyppääminen siirtyi tuohon jalkakäytävälle ja gappihyppyri alkoi hirvittämään välimatkan kasvaessa, joten ländistä oli pakko lähteä rakentamaan pöytämallista.

Siirrettävyyden takia pöydän piti kuitenkin taittua ländin päälle.

Lopulta hypyistä kasvoi jo vähän isompia:

Tässä vaiheessa sitten alkoi tullakin esiin niitä ongelmia suoritusten tasaisuuden ja hypyn ajoituksen kanssa. Hyvin usein pyörä irtosi kickeristä liian aikaisin eli ikäänkuin käytin siitä vain osan hyödyksi. Ajoitus on niin tarkkaa, että etupyörän pitäisi irrota ihan kärjessä, takapyörän pitäisi vielä rullata sinne kärkeen asti etupyörän ollessa jo ilmassa ja vasta siinä kohti tulisi hypyn lopullinen ”pop”, jossa ponnistetaan jalat jäykäksi. Ajoitus tässä on lähellä ”bunny hoppia”, joten piti alkaa terottamaan sitä liskotumakkeeseen…

Vakiohyppy alkoi käydä tylsäksi ja piti päästä kickeriä säätämään eli eiku akkuporakone käteen:

Tämän vaiheen jälkeen iski talvi päälle ja tänä talvena sitä lunta sitten on riittänytkin. Melko nopeasti kävi selväksi, että hyppäämisen harjoittelu jatkuvan lumisateen keskellä on haastavaa. Jo noiden rakennelmien pitäminen puhtaana lumesta ja jäästä osoittautui vaikeaksi. Päätin siis siirtyä harjoittelemaan pienempien hyppyjen kautta ajoitusta, opetella nämä hommat myös flättipolkimilla ja hankkia vielä yksi Pole pyörä. Tästä lisää seuraavassa kirjoituksessa.