Eka ja… toka kerta takana paikallisessa bikeparkissa. Täytyy oikein pistää päiväys ylös.  Ihan ensimmäistä kertaa ikinä kävin bikeparkissa Laajiksessa torstaina 11.6.2020. Tämä eka reissu jäi kyllä harmittavan lyhyeksi, mutta siitä lisää myöhemmin. Enemmän kuin se varsinainen reittien laskeminen minua mietitytti pyörällä ankkurihississä nouseminen. Olis se jotenkin kohtuullisen noloa rypeä pyörän kanssa ylämäen suuntaan mennessä :). Olen kyllä aloittanut laskettelun 6-vuotiaana, joten nämä hissikapulat ovat tulleet tutuksi vuosien varrella. Silti pyörä on eri laite kuin sukset. Nyt täysin lajissa untuvikkona onkin hyvä kirjoittaa kokemuksia ensimmäisistä hissinousuista ja laskuista.

Ensimmäiseksi mennään suoraan asiaan eli ohjeet ankkurihissiin aloittelijalle. Nouseminen on lopulta yllättävän helppoa. Minulla tuo Reverb AXS estää tehokkaasti kapulan laittamisen satulan alle ja vaikka kokeilinkin laittaa sinne ihan alas clampin tienoille, niin suosittelen aloittelijaa sijoittamaan kapulan takapuoleen. Hissiin mennessä koin seuraavan tavan helpoimmaksi (ohjeet oikeakätiselle, vasurit joutuu peilaamaan):

1. Jos sinulla on hissitolppa, säädä se niin, että jalat yltää hyvin maahan, mutta ei ihan alas asti, jolloin jalat on rennommin polkimilla
2. Pidä oikea jalka poissa polkimelta ja vasen jalka polkimella
3. Potkuttele pyörä lähtöpaikalle ja nojaa oikea jalka maahan
4. Käännä tarvittaessa pyörä hyvin nousun suuntaiseksi ja tietysti vartaloa kiertämällä katse taakse kohti saapuvaa hissikapulaa
5. Istu satulassa ikäänkuin vähän liian takana, jolloin hanuri menee satulasta yli (oikea jalka siis edelleen maassa ja vasen käsi tietysti tangossa)
6. Nappaa kapula oikealla kädellä ja vie ankkuriosa takapuolta vasten sinne perän alaosaan
7. Nosta oikea jalka maasta polkimelle, joka on ylhäällä (koska vasen jalka oli alhaalla), kun lähdet liikkeelle
8. Pidä hetken aikaa kapulasta kiinni oikealla kädellä ja korjaa tarvittaessa ankkuriosan asentoa

Tällä tavalla kapulan varsi jää mukavasti takapuolen, ylhäällä olevan oikean reiden ja kainalon väliin. Kapula kelautuu vähän auki ennenkuin lähtee vetämään. Vedon tasaannuttua voitkin päästää varresta irti ja siirtää oikean käden tangolle. Hissimatkalla tulee väistämättä niitä ”suvantokohtia” ja jyrkkiä nousuja ihan kuin talvellakin suksilla. Toisinaan vauhti meinaa pysähtyä, kapula alkaa nousemaan pystyyn ja silloin on pakko ottaa oikea käsi irti tangosta ja varmistaa, että kapula pysyy takapuolen alla. Samaa joutuu tekemään, kun hissilinjalla on epätasaisuuksia. Sitten taas jyrkissä kohdissa hissin veto saattaa yllättää, koska tällä tekniikalla noustessa, kapulan ollessa takapuolen alla, hissi ikäänkuin vetää kuskia eikä pyörää. Toisinaan kapula kelautuu täysin auki (tähän vaikuttaa myös kapulan kunto) ja nykäisee melko terävästikin. Tähän kannattaa varautua pitämällä hanuri mahdollisimman tiukasti satulassa, muuten hissi yrittää vetää kuskia eteenpäin pyörässä ja joudut ottamaan reisillä sen voimaa vastaan. Tämä saattaa yllättää. Kapulan pitäminen tolpassa auttaisi tässä tilanteessa, koska silloin hissi vetää pyörää. Kuitenkin ankkuriosa on melko liukas siellä tolpassa ja lipsahtaa helpommin paikaltaan. Jo kolmannella nousulla homma sujui ilman suurempaa ihmettelyä.

Pyörän kuljettamista varten hommasin uuden Thule 599 Upriden, koska Stamina runkoa ei saa puristaa liimauksen takia. Edellinen telineeni oli 598 Proride. Upride on idealtaan näppärä, sen mekanismi ei kosketa runkoon olleenkaan. Käytännössä kuitenkin tykkäsin Proriden mekanismista enemmän, koska keskeltä telinettä pystyyn nouseva ”koura” esti tehokkaasti pyörän kallistumisen auton suuntaan ylösnostamisen aikana. Upridessä pyörä asetetaan ikäänkuin takaa eteenpäin työntäen ja käytännössä mikään ei estäisi pyörää kaatumasta auton katolle sen päästessä lipsahtamaan otteesta ennenkuin etupyörän X:n taempi osa nostetaan pystyyn. Hieman ristiriitaiset fiiliksen tästä telineestä, tykkään ja en tykkää. Teline on juuri ja juuri tarpeeksi pitkä XL kokoiselle Stamina 140:selle.

Sitten itse päivien sisältöön. Ensimmäisenä päivänä nousin ylös ja valitsin helpohkon reitin ensimmäiseksi. Laskin alaspäin varovasti ja melko hitaasti reittiä tutkien. Olin valinnut hyppyripainotteisen reitin ja suurimmasta osasta laskin läpi melko hitaasti tunnustellen miten hypyt onnistuisi. Toisella kertaa otin eri reitin lähempää hissilinjaa ja se olikin jo hieman teknisempi lasku, sisälsi makeita bermejä ja pieniä droppeja. Stamina 140 toimi tässä erittäin pätevästi, kontrolli pysyi hyvänä ja ajo tuntui rauhalliselta vaikka vauhtiakin välillä oli. Kolmannella päätin mennä tämän saman reitin uudestaan, mutta noin puolessa välissä laskua, kun reitti tulee metsästä aukealle tunsin aluksi jotain outoa ja sitten huomasin jalkani irronneen polkimelta… tai ei sittenkään, poljin olikin tukevasti kiinni kengän pohjassa, mutta kenkä ei ollut enää lähelläkään kampea!

Vanha ja paljon kokenut Shimano XTR antautui jo kolmannella laskulla. Pillit pussiin ja kotiin. Sain onneksi nopeasti uudet polkimet. Mietin kuitenkin merkin vaihtamista, mutta päätin antaa Shimanolle vielä mahdollisuuden, koska olen aina pitänyt Shimanon SPD:n lukituksen tuntumasta. Tällä kertaa otin kuitenkin enduro/trail malliset XTR M9120 polkimet, joissa tulee nyt hieman ylimääräistä massaa. Niiden kehikko kuitenkin auttaa niissä tilanteissa, joissa klossi ei osukaan suoraan lukkoon.

Toisena päivänä juttelin hissillä tutun Laajislaisen kanssa reittien sijainnista ja samalla paikalle sattui ”vakiokuski”, joka heti tarjoutui avuksi näyttämään reittejä. Myöhemmin joukkoon liittyi kolmaskin kuski. Oli todella hyödyllistä, kun nämä reitit tuntevat kaverit kertoivat oikeita ajolinjoja, pysähdeltiin katsomaan droppeja ja muuten vaikeita kohtia sekä sain yleisesti hyviä vinkkejä ajoon. Mukava huomata, että lajin parissa on näin loistavaa porukkaa! Reittien laskeminen on mahtavaa, fiilis upea ja nyt jo voin sanoa, että tästä on varmasti hyötyä myös normaaliin trail ajoonkin! Laajikseen aion mennä seuraavalla viikolla uudestaan, huomenna on kuitenkin tavallisen lenkin aika. Suunnittelen myös jo reissua Ylläksen bikeparkkiin!