Tänä talvena on jäänyt teitä pitkin nastoilla ajaminen vähälle. Kilometrejä on kertynyt traineria polkien tai maastossa läskillä. HBO on tarjonnut hyvää viihdettä kodinhoitohuoneessa, mutta kyllä se paikallaan sitkuttaminen silti on pidemmän päälle puuduttavaa hommaa. Siksi onkin ollut loistavaa vaihtelua päästä välillä ulos hangille paksupyörällä. Hangessa ajaminen on myös saanut miettimään läskipyörän geometriaa eri näkökulmasta. Viimeisin löytö onkin osoittautunut kaikista hauskimmaksi talvipyöräilyn muodoksi.

Kaikista keleistä ei läskikään selviä kunnialla. Pitkään jatkuneen pakkasjakson aikana puuterilumessa eteneminen on toisinaan tuskaista. Lumi ei pakkautunut lainkaan ja sorti renkaan alta pienenkin ajovirheen seurauksena. Renkaissa ei ollut painetta juuri lainkaan, sivuvalli on aivan kurtussa, mutta pitoa ei löytynyt silti. Tulipahan todella hyvää pyörittelyharjoitusta, minkäänlaista nykäisyä ei saanut ympyrän pyörittämisestä löytyä.

Olen ajanut läskiä pääosin fläteillä ja huomannut kuinka ne ovat monella tapaa lukkopolkimia paremmat. Oikeaoppinen polkemistekniikka ei tarvitse lukkoja mihinkään, mutta se ei tietenkään tarkoita etteikö niistä olisi erikoistilanteissa silti hyötyä. Loppusyksyn mudassa fläteillä ajaessa jäi muutamassa jyrkässä mäessä se viimeinen silaus pääsemättä, koska ei voinut vetää takakaaren osalla ylöspäin. Tämähän ei kuulu normaaliin pyöritystekniikkaan, mutta tuossa tilanteessa siitä olisi ollut apua. Läskillä mönkiessä ja tasapainoillessa hangessa on fläteistä kuitenkin selkeästi hyötyä. Jalkaa voi siirtää ja kääntää erilaisiin asentoihin. Liikkeellelähdöt vaikeista paikoista ja erikoistilanteissa on fläteillä helpompaa, kun jalka varmasti osuu polkimella kohdalleen. Tilanteen mukaan voi myös valita millä kohdalla polkimen akseliin nähden haluaa jalkaa pitää. Negatiivisena taas peruspolkemisessa siirtymillä on vaikeampi saada jalka “standardisti” samaan paikkaan.

Olen ollut Mondrakerin lanseeraaman “Forward Geometryn” suuri fani. Muutama muukin valmistaja, kuten kotimainen Pole suunnittelee pyöränsä vastaavista lähtökohdista, mutta tietenkin omilla suuntaviivoillaan. Lyhyesti Forward Geometryn voisi summata: pitkä runko, lyhyt stemmi, leveä tanko, loiva ohjauskulma. Tämä toimii mielestäni loistavasti myös läskissä ainakin pitävillä pinnoilla ajaessa. Pitkä akseliväli tuo vakautta, pitkä chainstay tukevuutta nousuissa ja pitkä runko (reach) jakaa kuskin painon mukavasti akseleiden väliin. Tämmöisellä pyörällä ajaessa perinteinen OTB on hyvin vaikea saavuttaa. Olen kuitenkin nyt miettinyt, että sopiiko tuo geometria sittenkään jokaiseen tilanteeseen. Hangessa ajaessa suurimman hankaluuden tuottaa alustan erilaisen muodot lumen alla. Jokainen läskillä ajanut tietää, että kävelijöiden tamppaamat polut, muiden läskien jäljet jne kovettuvat hiljalleen päälle satavan lumen alle. Vaikka hanki näyttääkin tasaiselta siihen tuupatessa, niin alla olevat muodot vaikuttavat eturenkaan käytökseen. Lyhyen stemmin mahdollistama nopea ohjaus on nopea kääntymään myös noiden muotojen mukaan tai alta sortuvan hangen mukana. Mietin olisiko sittenkin pidemmän stemmin tuoma hitaampi ohjaus helpommin hallittavissa hankalissa olosuhteissa. Kyseinen tilanne vaatii myös painoa etupyörälle, että sille löytyisi pitoa lumessa. Lyhyemmässä rungossa ja pidemmällä stemmillä kuskin ylävartalon painoa olisi luultavasti enemmän etupyörän päällä. Tähän vaikuttaa tietysti muutkin tekijät, mutta teoriassa saman mittaisella chainstayllä ja satulakulmalla näin pitäisi olla. Täytyisi päästä testaamaan erilaisella geometrialla varustettua läskiä…

Hauskimmaksi on osoittaunut kelkkareittien ajaminen läskillä! Talven vähäinen luonnonlumi ja välikauden vesisateet verottivat kelkkailijoita, mutta nyt on reittejä alkanut ilmestymään. Kelkan jäljet ovat kuin parhaita kesäisiä neulaspolkuja. Reitille jää kelkan telasta “aaltoja”, joista saa tehtyä hienoja hyppyjä. Pitkin sähkölinjoja ja muita maastoreittejä kulkevat kelkkareitit tarjoaa mahdollisuuden pitkiinkin lenkkeihin ja reiteillä ei turhaan vältellä korkeuseroja (kyllähän sitä moottorilla jaksaa). Tämä tietysti tekee toisista pätkistä loistavia lumi-DH settejä, joissa ympäröivä valkoinen pehmike luo ehkä hieman valheellistakin turvallisuuden tunnetta :).