Canyon Spectral CF 9.0 EX – lisää ajokokemusta ja treeniä

Olen nyt ajanut Canyon Spectral CF 9.0 EX pyörällä melkein kolme kuukautta. Kesän aikana 100mm joustava XC täpäri Kuutio jäi melkein kokonaan käyttämättä uuden pyörän alkuinnostuksessa. Jälkikäteen ajatellen tämä olikin ihan hyvä taktiikka, koska nyt loppukesästä Kuution puikkoihin palatessa oli helppo alkaa yksilöimään pyörien välisiä eroja. Huomasin olevani parempi ja rohkeampi maastokuski myös 100mm joustavalla pyörällä. Kesään mahtui monenlaista treeniä ja Spectral sai kyytiä hyvin erilaisissa maastoissa. Syksyn alussa onkin hyvä katsoa mitä on kauden aikana oppinut. Matkaan mahtui muutama vastoinkäyminenkin…

Pitkän aikavälin kokemukset

Ajoin alkukesästä lähes täysin kaikista teknisimpiä lähistöltä löytyviä maastoja sekä välillä pitkiä PK lenkkejä maantiepyörällä. Vietin aikaa Spectralilla myös harjoittelemalla tasapainoilua, paikallaan hyppimistä ja perän ilmaan nostelua. Treenailin myös bunnyhoppia, joka osoittautui pitkäjoustoisella pyörällä yllättävän vaativaksi. Keula kevenee kyllä mukavasti painonsiirrolla maastoajoa ajatellen takajouston niiatessa ja valmistaessa keulan ottamaan vastaan tuleva isku, mutta keulan repiminen ilmaan onkin jo hankalampaa. Videolla näkyy muutama otos harjoittelun alkuvaiheesta. Paikalliset teinit katsoi pitkään ajaessa Jopoilla ohi… 😉

27,5” renkaita pidän ihan positiivisena kokemuksena. Sekä renkaat että kiekot ovat hieman 29” vastaavia kevyempiä, joka tietysti tuntuu pienempänä pyörivänä massana teräviin mäkiin hyökätessä. Renkaiden pienuuden vaikutusta on vaikea arvioida, koska Mustin hienosti toimiva pidempi jousitus antaa paljon ajovirheitä anteeksi ihan samalla tavalla kuin Kuution 29” rengaskin. Erilaisista kivikoista ja juurakoista pääsee hyvin näppärästi satulasta polkien yli myös Spectralilla. Pitäisi siis käytännössä pystyä vertaamaan pitkäjoustoiseen 29”:seen. Lenkkikavereiden kyydissä pysyin tälläkin pyörällä vaikka välillä hiekkateitä ja asvalttiakin poljettiin.

Alkuinnostuksen huumassa tuumailin Spectralin olevan se todellinen maastojyrä, joka kesyttää minkä tahansa polun. Tähän käsitykseen tuli kuitenkin muutos nyt loppukesästä. Käytin hieman epäilyttävästi toimineen Kuution keulan Foxin Stage3 tuunauksessa, josta se tuli pihalle upeasti uudistuneena. Siinä voi käyttää nyt kovempaa painetta menettämättä alkuherkkyyttä ja kävinkin tämän jälkeen Kuutiolla ajamassa ensimmäiset maastolenkit pitkästä aikaa. Tähtäsin suoraan samoille teknisille poluille, joita olin Mustilla myllännyt koko kesän ja yllätyin kuinka hienosti 100mm XC pyörä meni niitä. Pääsin ylös muutaman teknisen nousun, joita olin aiemmin luullut mahdottomaksi ajaa. Kuution käsiteltävyys tuntuikin yllättäen aivan mahtavalta, ohjaaminen oli helppoa ja polkeminen kevyttä. Tunnistin kyllä heti sen heikkouden keulan osoittaessa alaspäin, mutta osasin varautua myös siihen paremmin. Kävinkin tässä innostuksessa ajamassa Kuutiolla erittäin teknisen Seitsemän Veljestä XCM kisan Hyvinkäällä. Noh, se olisi lopulta voinut mennä paremmin Mustilla, niin paljon osoitti keula alaspäin reitin varrella.

Menin näiden Kuutiolla ajettujen lenkkien jälkeen taas tahkoamaan saman teknisen reitin Mustilla ja pakko se on myöntää, että vaikka kuinka erilaisissa arvosteluissa kehutaan eri AM- ja enduropyörien nousukykyä, niin ei se ole yhtään samalla tasolla XC pyörän kanssa. En päässyt sitä vaikeaa teknistä nousua edes kunnolla alkua pidemmälle Spectralilla vaikka yritin pari kertaa ja pyörässä on rouheat maastorenkaat verrattuna Kuution pienikuvioisiin Aspeneihin. Pidosta ei pitäisi olla kiinni. Spectral nousee kyllä ihan hyvin suoraan ajettaessa, keula syö hyvin esteitä ylämäkeenkin mentäessä, mutta mäessä ohjaaminen on lähes mahdotonta. Kun keula osoittaa ylämäkeen, kääntää tankoa ja polkee samaan aikaan tämä pyörä kaatuu heti kyljelleen. Järkeilin tämän johtuvan loivasta ohjauskulmasta ja “löysästä” perästä. Myös korkeampi etuosa ja tanko haittaa jyrkässä mäessä pyörän “päälle” pääsemistä. Mietinkin pitäisikö vaihtaa Mustin riser tanko flättiin ja kokeilla miten tämä vaikuttaa. Kun vastassa on jyrkkä alamäki, kivikkoa ja droppeja, niin Spectral on elementissään. Tällä voi päästää huoletta päin isoja kiviä, nojata painoa tankoon ja luottaa keulan hoitavan esteet. Nopeusero alamäessä verrattuna XC pyörään on huima ja selittyy pitkälti sillä, ettei ajolinjaa tarvitse valita niin tarkasti. Kertaakaan ei ole ollut OTB lähelläkään tällä pyörällä.

Musti myös niiailee satulasta ajettaessa huomattavan paljon kovemmassa vauhdissa ja tämä johtaa polkimien maahan iskeytymiseen. Olen yrittänyt säätää takaiskaria, mutta asetelma on hieman halkala. Perää ei saisi tehdä liian jäykäksi, koska tekniset alamäet ajetaan kuitenkin putkelta, jolloin painojakauma on erilainen kuin satulassa istuessa ja perälle tulee vähemmän painoa. Liian jäykkä, satulassa ajamiseen säädetty takajousitus sitten pompottaa tässä asennossa. Täytyy etsiä kompromissi. Keulan jousto ei ole minua häirinnyt missään tilanteessa ja olenkin ajanut enimmäkseen täysin auki asennossa. Pike on osoittautunut erittäin hyväksi ja herkäksi keulaksi, joka kuitenkin vastaa progressiivisesti eikä nyöki turhaan. Joudun kyllä ajamaan paljon pienemmillä paineilla kuin taulukossa on saadakseni joustomatkan hyvin käyttöön. Tälläkin reissulla päästin kivikkoisen mäen alas niin paljon kuin uskalsin ja 2,5cm olisi vielä voinut mennä kovempaa :).

Pike joustomatka
Pike joustomatka

Tuntuu hieman ristiriitaiselta, että lopulta tutuilla teknisillä poluilla tuntuikin alamäkiä lukuunottamatta paremmalta ajaa XC pyörällä. Jyrkkä ohjauskulma ei kallista pyörää tankoa käännettäessä ja on huomattavasti nopeampi reagoimaan ohjausliikkeisiin teknisessä jumpassa. Kontrollin tuntu on Kuutiossa parempi, Musti taas menee, kunhan ottaa ensin vauhtia :). Kuution keveyden huomaa myös selvästi polkiessa. Vaikea keksiä millainen olisi täydellinen täpäri. Ehkä jotain näiden kahden pyörän välimaastosta. Nyt olen myös hieman ymmällään siitä mitä teen näillä kahdella täpärillä. Mustilla aion ajella jatkossakin kaikki uudet lenkit, joissa ei tiedä millaista maastoa tulee vastaan. Se on luottamusta herättävä ja sillä uskaltaa mennä paremmin erilaisista paikoista eikä sillä ajaessa tarvitse olla ihan yhtä tarkkana kuin XC pyörällä. Pitkän päivän väsyttämänä vähän epäonnistunutkin kiven ylitys tai droppi päättyy kuitenkin aina onnellisesti. En ole kaatunut Mustilla kertaakaan Tahkon reissun itseaiheutetun kämmin jälkeen vaikka olenkin esimerkiksi Evon kävelyreiteillä ajanut todella teknisiä pätkiä ja laskenut muutamia mäkiä, jotka muut ryhmästä talutti alas. Loivan ohjauskulman lisäksi pitkä akseliväli tekee pyörästä vakaan. Toisaalta se on ahtaissa käännöksissä hankalan oloinen.

Canyon Spectral CF ei ole täydellinen täysjousitettumaastopyörä joka tilanteeseen. Siinä on omat vikansa ja puutteensa hyvien puolien vastapainoksi.

Perushuolto ja vastoinkäymisiä

Spectral on helppohoitoinen pyörä. Siinä ei ole hankalia vaikeasti puhdistettavia välejä ja koloja. Takajousituksen linkistö on yksinkertainen ja pystyssä oleva iskari tekee pyörän yläputkesta siirtelyn helpoksi. SRAM 1×11 vaihteet tekevät ohjaamosta minimalistisen. Pitäisi vielä jaksaa lyhentää Reverbin letku. Jarruihin ei ole tarvinnut koskea, ne toimivat edelleen yhtä tehokkaasti ja modulaarisesti kuin uutena. 200mm etulevy on kyllä herkullinen, jarrutusvoimaa riittää kevyesti yhdellä sormella hanskattavaksi kovassakin menossa ja samalla nuo uudet SRAMin Centerline levyt ovat osoittautuneet erittäin hiljaisiksi verrattuna esim. Avid HS1 levyihin. Ne eivät vingu edes märkinä. Täpärin perushuoltoon pitäisi kuulua tarpeeksi usein linkistön pulttien kireyden tarkistaminen. Tämän kanssa ei koskaan ole ollut Kuutiossa ongelmaa, joten en osannut odottaa jo parin viikon käytön jälkeen tätä:

Canyon Spectral CF linkistön pultti
Canyon Spectral CF linkistön pultti

Pyörä alkoi pitämään ylimääristä naksuntaa joustaessa ja eipä syytä tarvinnut kauaa etsiä. Tuosta ei ollut katastrofi kaukana, läpipultti oli enää muutaman kierteen varassa. Laitoin tuohon kierrelukitetta ja kiristin oikeaan momenttiin, mutta se löystyi uudestaan melko nopeasti. Olen nyt kiristänyt sitä useamman kerran. Ilmeisesti linkistö pyrkii pyörittämään tuota pulttia, joten täytynee rasvata sitä.

Vastoinkäymisiin voi lukea myös tapauksen yhdellä epäonnisella Evon retkellä, kun ihan peruspolulla yllättäen hyökkäsi kapula heinikosta Mustin kimppuun. Se onnistui tunkeutumaan merkillisesti sekä pinnojen että vaihtajan häkin ja ohjurirattaan väliin. Yhtäkkiä kammet vaan pysähtyi kesken vauhdin. Isku oli kohtuullisen kova, koska Mavicin superkestävä pinna vääntyi ja vaihtajakin otti siipeensä. Jouduin nilkuttamaan vajailla vaihteilla loppureissun maastokorjauksesta huolimatta. Lopulta ajoin viimeiset 26km sinkulana. Samalla reissulla puhkesi kivikossa myös Ardent Race (ilman Exoa). Reikä oli niin iso, että litku ei sitä paikannut kuin osittain. Päädyin rempassa vaihtamaan koko vaihdevaijerin ja jälleen huomasi kuinka Canyonilla on oikeasti ajateltu huollettavuutta. Rungossa oleva irroitettava suoja toimii kantena luukulle, josta rungon sisäiset vaijerit menee läpi. Vaihtotyö oli helppoa ilman vanhaa vaijeria pitkin pujotettavaa kuortakin.

Spectral CF rungon suoja
Spectral CF rungon suoja

Vaihtaja oli kärsinyt jotenkin eikä suostunut enää toimimaan oikein huolimatta vaijerin ja kuorien vaihdosta sekä uudesta korvakkeesta. Jotain siitä oli vääntynyt. Hommasin tilalle uuden XX1 vaihtajan ja se toimikin tutun sulavasti ensisäädöstä asti.

Vähän aikaa sitten peruslenkillä katkesi Spectralista ketjut. En ole aikaisemmin saanut tämmöstä aikaan. Matka jatkui pikalinkin avulla, mutta laitoin kuitenkin tilaukseen uudet XX1 ketjut. Tässähän tuli Canyonilta KMC merkkiset ketjut.

8 kommenttia artikkeliin ”Canyon Spectral CF 9.0 EX – lisää ajokokemusta ja treeniä

  1. ”Täydellinen täpäri?” Välimaastoonhan osuisi jokin 120-130mm joustava laite. Esim: Giant Anthem SX 27.5″ tai Trek Fuel Ex 9 27.5″. Itse päädyin 120mm Gianttiin ja se kyllä kiipeää todella mukavasti- keulakulman ollessa 68 astetta.

    Kokeileppa tiputtaa mustin stongaa alas tai laittaa flat bar. Ajelin vähän aikaa jäykkäperällä, jonka kiipeämiskyky heikentyi kun erehdyin lisäämään keulaaan 30mm joustoa. Kiipeämiskyky palasi lähes ennalleen, kun ”slämmäsin” stemmin ja laitoin riserin tilalle suoran ”flät” stongan. Lähteekö mustin keula siis hakemaan/vaeltamaan teknisessä nousussa?

    Tykkää

    1. Juu, molempia noita malleja olen netistä katsellu hyvinä vaihtoehtoina. Tuohon listaan mahtuu mukaan vielä Spessun Camber, jossa 2016 malleissa on 120mm joustoa (ei enää erikseen EVO merkinnällä 120mm vaan kaikissa) ja saisi halutessa valita 29″ tai 27,5″ renkaat. Camberissä ohjauskulma on 68,5 astetta. Spessu vaan ei ole oikein mukana nykytrendin ”forward geometry” ajattelussa vaan ohjaamot tuppaavat olemaan lyhyiä ja stemmit edelleen ”pitkiä”. Mielenkiintoisia eroja geometriassa, kun vaikkapa Spessun enduroa tai stumppi FSR:ää vertaa esimerkiksi Mondrakerin mallistoon, jossa rungot alkaa olemaan toooosi pitkiä. Kohta joku keksii inline tangon, joka ruuvataan suoraan ohjainputkeen kiinni. Tällä hetkellä olen kuitenkin päätynyt siihen tulokseen, että jos nyt hankkisin sitä yhtä täpäriä, se olisi joku tuossa 120mm luokassa hieman perus XC pyörää loivemmalla ohjauskulmalla ja ehkä kuitenkin 29″. Minusta Giantilta oli aika rohkea veto, että kaikki täpärit tiputettiin 27,5″:een.

      Mustin keula ei niinkään enää pyri keventymään, kun tein samat kuin sinä eli tiputin stemmiä hieman alemmas ohjainputkessa ja olen muutenkin vähän paremmin sillä oppinut ajamaan. Ongelma on enemmänkin menon hyytyminen sivulle kallistumiseen, jos pyörää joutuu ohjaamaan kiemurrellen ylämäkeen. Tämäkin voi olla kyllä painon jakautumiseen liittyvä ongelma (jos esim. en pääse hyvin pyörän ”päälle” ja takaosalle jää liian iso osa painosta, jolloin lyhyt chainstay saa perän niiaamaan) ja aion vielä kokeilla millaisen muutoksen flätti tanko pyörän ajettavuuteen tekee. En ole suinkaan luovuttanut Spectralin suhteen, täytyy vaan keksiä uusia keinoja kokeiltavaksi. Ihan hyvä parivaljakko tuo XC ja AM täpäripari on vaikka välillä mietityttääkin pitäisikö olla jäykkäperä ja 120mm trail pyörä :).

      Tykkää

  2. Moro! Ja propsit bunny hopin opettelusta. Itselläni on tuo projekti vielä kesken.

    Täpäripohdintaasi hieman vastakaikua: omassa fillarissani (Haibike Heet RX) on AM-pyörään jyrkähkö 68-asteen ohjauskulma ja reilusti Mustia lyhyempi wheelbase (1090mm) kutakuinkin samalla takaputken pituudella (428mm). Joustoa on Mustin tavoin edessä 150mm, takana hieman reilummin 155mm (eikös Mustin CaneCreekissä ollut 125mm?).

    Ajaessani ensimmäisen kuukauden ”Hippiäisellä” törmäsin itsekin silloin tällöin tuohon kuvaamaasi ongelmaan, jossa mutkaiseen ylämäkeen ajaessa paino jää liiaksi taakse ja vauhti katoaa. Ongelma ratkesi kuitenkin kertaheitolla kun vaihdoin olemassaolevan nysästemmin tilalle XC-tyyliseen laskevan ja hieman pidemmän kannattimen ja samalla laskin tankoa runsaat kolme spaceria alemmas. Tällä tavoin sain pyörän ajoasennon makaavammaksi ja tosiasiallisen ohjauskulman hieman jyrkemmäksi, mutta kuitenkin vielä tarpeeksi loivaksi, että jyrkissäkin laskuissa uskaltaa päästellä luottamuksella. Vastaavasti nousuissa ohjaus tuntuu ketterältä, ja olenkin päässyt melko helposti sellaisiakin mäkiä ylös, joissa ennen jouduin poikkeuksetta jalkautumaan.

    Toisin kuin kuvaamassasi Mustissa, Hippiäisellä en ole törmännyt peräpään liialliseen niiaamiseen nousuissa. Tämä tosin saattaa selittyä pyörään speksatulla E.I.-iskarilla: vaikka pyöräni Monarch-takaiskarissa on polkuajoa ajatellen hieman runsaasti joustoa, osaa se pistää itsensä oikeissa paikoissa lukkoon säätäen vielä sägiä niin, että pyörän häntäpää ei pogoa vaikka kuinka runttaisi. Jousituksen mennessä kiinni Hippiäinen tuntuu paljoakaan liioittelematta jäykkäperältä. Eli tältä osin E.I.-teknologiaa voi pitää aika onnistuneena, varsinkin AM/trai-tyyppisisiin pyöriin sopivana ratkaisuna.

    Millainen siis olisi geometrialtaan ja spekseiltään täydellinen pyörä tekniseen polkuajoon? Mitään täydentävää vastausta en tähän osaa antaa, mutta Hippiäisen lisäksi olen tällä kaudella koeajanut kiinnostusmielessä myös pari muuta pyörää: Konan Hei Hein (XC-täpäri) ja Cuben Reaction GTC SL:n (XC-jäykkäperä). Toisaalta olen myös pariin otteeseen kokeillut kaverin Specialized Enduroa, joka on ihan täysverinen enskapyörä. Koeajojen perusteella minulla jäi fiilis, että ainakin itselleni ihanteellinen ohjauskulma menee siinä 68/69-asteen paikkeilla. Cuben 70-asteen HTA tuntui jo aika ahdistavalta alamäkeen ajettaessa eikä tunnu tarjoavan mainittavaa etua nousuissa. Toisaalta Spessun 65.5 vastaava tuntui jo aivan liian loivalta ja kankealta tasamaalla ajettaessa, nousuista puhumattakaan.

    Jouston suhteen minun pitää rehellisesti sanoa, että Hippiäisen 150/155mm joustossa on todennäköisesti 20-30mm ”liikaa” tavanomaiseen polkuajoon. Uskon, että 120-130 millisellä pärjäisi oikein loistavasti. Toisaalta koeajamani Konan 100mm tuntui jo omassa ajossani hieman rajoittavalta; jo pienemmässä dropissa alkoi takapään progressio tulla vastaan. Eli tässäkin suhteessa pitäisin keskisarjan trailipyörää XC-fillaria monikäyttöisempänä vaihtoehtona.

    Lopuksi vielä rengaskoosta. Niin paljon kuin minua harmittaakin myöntää, taitaa 29″ olla tekniseenkin polkuajoon se paras valinta. Toisaalta ensi kaudella kaupoissa on tarjolla runsain mitoin 650b+ -pyöriä, joita on hypetetty todellisiksi quiver killer-fillareiksi. Joten tiedä häntä. 🙂

    Tykkää

    1. Moi! Spectralissa on 140mm joustoa perässä. Vaikkapa 30% sagin huomioiden positiivisen joustovaran ero on 155mm perään 10,5mm. Eilen käänsin Mustin riser tangon nurin päin, nostin satulaa 5mm ja lähdin lenkille. On nämä pyörät vaan vekkuleita laitteita, noilla muutoksilla tuntui ihan kuin olisi jonkun kaverin pyörää lainannu. Täysin erilainen fiilis ajaa. Noin päin tanko meni tietysti vähän liian alas, mutta sainpahan korostuneesti testattua miten tuo vaikuttaa ja erohan on radikaali.

      Pyörä rupesi ensimmäisen kerran ”tökkimään” esteisiin. Ylämäen käsiteltävyys parani huomattavasti, mutta droppien ja alamäen ajaminen kärsi jopa suhteessa enemmän. Säädin matkalla reboundia keulasta hitaammaksi ja tämä hieman helpotti ajettavuutta. Kerran meinasi tutussa 40cm kalliodropissa käydä jopa huonosti (ajoin tuota kohtaa viitisen kertaa tarkoituksella). Vieläkään en päässyt sitä samaa teknistä nousua ylös asti, mutta huomattavasti lähempänä se oli ja kyljelleen kaatumisen tunnetta ei tullut. Eturengasta oli hankala saada nousemaan esteiden päälle. Tietysti tuohon uuteen ajoasentoon täytyisi totutella pidempään ja kyllä sieltä paremmin painon siirron vaikutukset löytyisi, mutta tuolla tangolla en sitä aio tehdä. Hommaan seuraavaksi flatbarin Mustiin ja lähden totuttelemaan siihen.

      Pyörästä tuli ”XC-maisempi” ajaa, mutta tietty ketteryys puuttui edelleen ollakseen se ultimate teknisen ajon kone. Saattaisin pärjätä jopa sillä 100mm joustolla, jos ohjauskulma olisi siellä 68,5 astetta ja renkaat 29″. Periaatteessa siis kevyt XC pyörä, hieman loivemmalla ohjauskulmalla. Vaihtoehtoisesti sitten 120mm joustoa. Palataan tähän, kun saan flatbarin paikalleen.

      Tykkää

  3. Moi!

    Itsellä sama pyörä ollut myös reilu 3kk ja hienosti tuntuu nousevan mäet, reilusti paremmin kuin edellisellä Canyonin 29″ jäykkiksellä. Pyörä on kokoa L (186cm/90cm inseam).

    Millainenhan olisi Striven nousukyky Shapeshifterin XC-asennossa (67,5 keulakulma vs Spectral EX:n 66,4) verrattuna Spectraliin? Muistelisin lukeneeni että Spectral olisi Shapeshifteristä huolimatta kuitenkin se ketterämpi pyörä.

    Tykkää

    1. Moikka! Hyvä kuulla, että olet Spectralin nousuominaisuuksiin tyytyväinen. Rupesin nyt miettimään, että olenko kuitenkin säätänyt perän yleistä polkuajoa ajatellen liian ”löysäksi”. Se on toiminut hyvin alamäissä, attack asennossa, mutta ehkä hieman turhan kehnosti satulasta polkiessa. Kaivoin Cane Creekin tuning oppaan esille ja tein sen perusteella pari muutosta. Pitää ottaa se mukaan taas seuraavalle lenkille ja katsoa uudenlaisia säätöjä. Jyrkkien nousujen ongelmat voi johtua hyvinkin myös liian niiaavasta perästä.

      Pitkään arvoin sillon Spectralin ja Striven välillä, mutta päädyin Spectraliin pitkälti kevyemmän rungon takia. Ehkä se 160 joustokin tuntui hieman liioittelulta, enkä ole oikeastaan käynyt lähelläkään Spectralin rajojakaan vielä. Kiinnosti kyllä kovasti tuo Shapeshifter. Voihan sillä asteen erollakin olla pientä vaikutusta. Mä oon vähän pidempi 190cm ja pitkäjalkaisempi, mulla runko on XL. Painoa on varusteet päällä noin 72-73kg. Vähän aikaa mietin, kun Cane Creekin sagin säätöohjeessa puhuttiin paineesta ”oma paino – 20”. Sitten vasta tajusin, että sehän on tietysti paunoja, jossa 72 = 158,7 :). Nyt mulla on 145 PSI takana ja sag aika hyvin kohdallaan lähellä 30 prosenttia. Pike on jännä keula, en saanut siinä joustomatkaa käyttöön kunnolla ennenkuin tiputin paineen lähelle 55 PSI:tä, joka on taulukon mukaan liian alhaalla. Millaset paineet sinulla on keulassa ja perässä?

      Tykkää

      1. Moi,

        tällä hetkellä on 145psi takana ja 72psi edessä, jolloin keulasta ei viimeistä 2cm joustomatkaa tule käytettyä normaalitilanteissa ja pyörä käyttäytyy hieman turvallisemmin tiukoissa alamäkipaikoissa. Painoa ajovarusteineen n. 77kg.

        Leveä 78cm tanko ja Climb Switch helpottaa teknisiä nousuja: https://www.canecreek.com/products/suspension/dbair-cs/climb-switch-technology

        Yleisesti pyörä tuntuu toimivan sitä hienommin, mitä kovempaa ajaa 🙂

        Eturattaaksi suosittelen seuraavaa ovaaliversiota, antaa vielä hieman lisätehoa polkemiseen: http://absoluteblack.cc/sram-oval.html

        Pyörän linkusto on optimoitu 28T:lle (100% antisquat melkein kaikilla vaihteilla). Se on kuitenkin turhan pieni jos haluaa vähänkään polkea alamäessä joten itselläni 30T. 32T olisi kohtuukuntoiselle vielä parempi jos anti-squat ei siitä kärsisi: http://linkagedesign.blogspot.fi/2013/09/canyon-spectral-650b-2014.html

        Tykkää

      2. Hei, kiitokset vinkistä! Onkin tehnyt mieli kokeilla ovaalia eturatasta, enkä ollut törmännyt direct mount versioon. Täytyy hommata tuo! Mulla on nyt edessä 28T normaali direct mount. Ajattelin tämän olevan niin ”maastopyörä”, että alamäet voi sitten rullailla sen jälkeen, kun välitykset loppuu kesken. Polkuajossa harvoin käydään 28T-10T yhdistelmälläkään. 28:lla tulee mukavan kevyt välitys pitkiin jyrkkiin mäkiin, joita tuo nouseekin ihan mukavasti. Nousukykyyn liittyvät ongelmat onkin mulla ollu juuri teknisissä rykäisyissä, jotka vaatii terävää ohjaamista ylämäkeen. Mukavaa infoa myös jousituksesta tuolla linkissä (onneksi selain kääntää sivun englanniksi). Toivottavasti törmätään joskus jossain ajotapahtumassa, olis kiva verrata L ja XL runkokokoa toisiinsa.

        Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s