Nyt on jo sen verran kilometrejä takana “Mustilla”, että voi analysoida mitä oikein tuli hankittua. Lähden purkamaan tätä niiden vaatimusten kautta, joita uudelle pyörälle asetin. Alkuun kuitenkin hieman yleistä ajofiiliksestä.

Canyon Spectral CF tuntuu jo käsiteltäessä ja päällä istuessa erittäin jämäkältä. Pyörä onkin hyvin jäykkä ja etenee kuin kiskoilla. Ohjaamoa hallitsee hervottoman leveältä tuntuva 20mm riser 780mm ohjaustanko, joka tuntuu jopa 740 leveän XC tankon jälkeen isolta. Mavicin kiekot vaikuttavat täysin eleettömiltä. Pyörä on ihmeellisen hiljainen polkuajossa, se ei rämise eikä kolise. Kätevä, vaihdettava chainstay suoja syö ketjun melun vaikka X01 vaihtaja ei sitä paljon päästä syntymään muutenkaan. Cane Creekin iskari sihahtelee hauskasti joustaessaan.

Sitten niihin vaatimuksiin:
1. Pitkä reach – Stemmi on huvittavan lyhyt, mutta pitkän reachin ansiosta ohjaamossa on hyvin tilaa. Akseliväli on todella pitkä, 1227mm, jonka ansiosta kuskin paino on hyvin pyörien välissä myös attack asennossa. Kovassakin vauhdissa alamäkeen satula alhaalla paahtaessa Spectral CF on tukeva eikä missään vaiheessa tule fiilistä, että paino olisi liian edessä. Tangolle voi huoletta antaa reilusti painoa ja Pike toimii vaan entistä paremmin suodattaen epätasaisuuksia.

2. Loivahko head tube angle, esim. 66 astetta – Spectral CF emäputken kulma on 66,4 astessa eli lähelle enskapyörien kulmaa. Kuutiossa on 71 astessa ja käytännössä ero on merkittävä. Osittain pitkän akselivälin ja suuresti loivan kulman ansiosta tämän pyörän uskaltaa tyrkätä menemään ihan mihin vain. Kertaakaan ei ole tullut sellainen fiilis, että OTB olisi edes alkamaisillaan. Ajoin tällä ekojen lenkkien aikana sellaisen kuopassa olevan ojanylityksen, jonka olin tähän asti aina tunkannut. Ajoin sitä useamman kerran molempiin suuntiin ja se tuntui nyt helpolta. Loivasta kulmasta on myös kuitenkin omat haittansa. Tangon kääntyessä enemmän meinaa keulan geometria ikäänkuin imaista tangon kääntymään entistä enemmän. Välillä saa leveästä tangosta huolimatta tehdä hartiavoimin töitä tangon suoristamiseksi. Tätä ilmiötä ei 71 asteen pyörässä ole lainkaan. Loivalla kulmalla menettää ketteryyttä.

3. Matala yläputki – Tämän kaikki vähänkään teknisessä maastossa ajavat tunnistavat hyvin. Pyörän päällä tuntuu olevan paremmin tilaa, yläputki ei osu niin helposti polviin ja niissä valitettavissa tilanteissa, jossa jokin ylitys ei vaikka onnistukaan ja on otettava jaloilla vastaan, on matala putki armollisempi. Hyvä ominaisuus.

4. Joustoa 140-150mm – Spectral CF 9.0 EX:ssä on 150mm keulassa ja 140mm perässä. Jouston säätäminen oli perän osalta helppoa mukana tulleiden erittäin hyvien ohjeiden avulla, mutta keulan kanssa joutui googlettamaan enemmän. Sain senkin kuitenkin kohtuullisen nopeasti mieleiseksi ja se sopii yllättävän hyvin polulle, tekniseen ajoon ja vauhtiinkin. Jousituksen ero 100mm Kuutioon on huomattava, juurakkopolkua ajaessa pyörän käyttäytymisessä on melkein yhtä suuri ero kuin 100mm täpärillä ja jäykkäperällä. Tottakai sitten 140mm joustava perä ei ole polkiessa yhtä tehokas kuin 100mm. Cane Creekissä on innovatiivinen climb mode, joka ei yritäkään olla varsinaisesti lukkotila vaan se muuttaa iskarin käyttäytymistä ja pyrkii maksimoimaan pidon teknisissäkin nousuissa. Pääsinkin Spectralilla ylös asti yhden teknisen mäen ilman jalkakosketuksia, jossa olen Kuutiolla aina jotain kämmännyt. Tietysti todella karkea rengastus pelaa tässä isossa roolissa. Keulan herkkyys syö hyvin kohtuullisen kokoisetkin esteet lyömättä käsille.

Alamäessä pitkä jousitus on mahtava. Pito on loistava ja pyörä syö isotkin heitot ja kivet näppärästi. Luulen tämän osittain johtuvan pidemmästä sag matkasta, jolloin myös pyörän keventyessä jousitus työntää renkaita takaisin maata kohti tehokkaammin. Mustin voi päästää huoletta kohti isojakin heittoja, joissa Kuutiolla pitää olla tarkempana ja pelata painon siirroilla enemmän. Alamäessä korostuu oikeastaan kaikki tämän pyörän vahvuudet, loiva emäputken kulma, pitkä akseliväli ja hyvin toimiva jousitus.

5. SRAM 1×11 ehdottomasti – Spectral CF 9.0 EX versiossa on X01 voimansiirto (vipu, vaihtaja, pakka) KCM ketjulla ja SRAMin hieman omituisella blukki tyyppisellä hiilarikampisetillä (joku S2210, 660g). X01 on vain marginaalisesti Kuution XX1 osasarjaa painavampi, mutta tuo kampisarja on XX1:sen omaa raskaampi. Voimansiirron toimivuudessa ei huomaa mitään eroa. Pyörässä tuli ehkä hieman alamäkipainotteisesti 34T eturatas (onneksi 94mm spiderillä), jonka vaihdoin heti 30T kokoon. Mun jaloilla ei mäkiä ylös päästy 34:sella.

6. Kohtuullisen kevyt < 13kg mielellään lähemmäs 12 – Tämänhetkisellä kokoonpanollaan Musti painaa 12,74kg sisältäen melko painavat Crankbothers Mallet 2 polkimet (444g) ja hiilarisen pullotelineen (25g). Kuten aikaisemmin kirjoittelinkin on Mustin enskatyyppiset kiekot ja renkaat ehkä hieman ylimitoitetut omaan peruskäyttöön. Olenkin jo tehnyt taulukkoa (joo, Excelillä), että vaihtamalla kevyemmät XC tyyppiset kiekot ja renkaat, DSP gripit ja kevyemmän satulan saisi painosta helposti pois yli kilon. Kiekkojen ja renkaiden paino merkkaa eniten. Kiekoiksi olen miettinyt joko 1470g Mavic Crossmax SL settiä tai lähemmäs 1300g B.O.R. Black Tusk sarjaa. Mavic on tällä hetkellä voitolla, koska tuo Crossmax SL on ymmärtääkseni erittäin kestävä painoisekseen sarjaksi. 11,68 kiloisena ja kuitenkin dropperilla varustettuna Musti olisi enää reilun kilon Kuutiota painavampi, mutta monella tapaa kykenevämpi maastopyörä (Kuutio painaa 10,8kg Reverbillä).

Olen ollut erittäin tyytyväinen pyörään ja se vastasi siihen tarpeeseen, jota olinkin vailla. Alamäkeen ja teknisille poluille Spectral CF on kuin tehty, mutta ensimmäisissä teknisissä nousuissa meinasi olla hankaluuksia keulan keventymisen kanssa. Pyörän geometriassa tanko on kohtuullisen korkealla, joka on hyvä asia, kun keula osoittaa alaspäin, mutta ylöspäin mentäessä se pyrkii keulimaan. Pyörissä pienetkin geometrian muutokset on ratkaisevia ja päädyin tiputtamaan stemmiä haarukan putkessa 5mm prikan verran alemmas. Tämä riitti ja nyt jyrkätkin nousut onnistuu ongelmitta.