Lähdin rohkeasti rakentamaan Pole Evolink 110 rungosta hiilikuituisen XC-kilpurini korvaajaa. Pyörä on ollut nyt ajokunnossa viikonlopun yli jo takana on kolme lenkkiä. Tässä vaiheessa kyseessä onkin vasta ensikokemukset. Lenkit ovat menneet jousitusta ja ohjaamoa säätäessä unohtamatta kuitenkaan nauttia tutuista poluista, joilla on hyvä testata pyörän ominaisuuksia. Kävin ajamassa muunmuassa saman reitin kuin koeajamallani Evolink 110 TR:llä. Tässä kirjoituksessa hypin sujuvasti (toivottavasti myös ymmärrettävästi) kolmen pyörän välillä verraten omaa custom Evolinkkiä Polen kokonaisena pyöränä myymään TR:ään ja Cuben XC täpäriin. Vaikka osasin odottaa eroa omani ja koeajamani TR version välillä, niin lopulta tuli yllätyksenä kuinka erilaisen pyörän samaan runkoon pystyy kasaamaan.

Lopetin 110 TR:n koeajosta kirjoittamani jutun pyörien testaamisen hankaluuteen. Harvoin pystyy koeajamaan juuri sillä kokoonpanolla, jolla pyörän haluaisi tai edes käyttämään aikaa pyörän säätämiseen ottaen huomioon vaikkapa sentin vaikutuksen tangon korkeudessa etupään käyttäytymiseen. Kokemukseni vahvistui entisestään. Kokoamani Evolink 110 painaa tällä hetkellä 12,34kg polkimilla. Koeajamani TR versio taas 15kg. Pyörä keveni sekä pyörivästä massasta että jousitetusta ja jousittamattomasta massasta. Pyörivän massan huomaa tietysti kaikesta selvimmin ja sen kevenemisen ansiosta on yksinkertaisesti helpompi polkea. Tämä heijastuu kaikkiin tilanteisiin: kiihdytyksiin, ylämäkiin, tasaisella runnomiseen, ryntäyttämiseen jne. Pyörivän massan minimoinnista kannattaakin aloittaa, jos pyörää haluaa keventää. Omassa Evolinkissä pyörivä massa on nyt hyvin lähellä Cubea, koska kiekotkin on lainassa siitä (ainoastaan kammet on hieman kevyemmät) ja näin ollen tuntumakin hyvin samanlainen. Polen runko on jäykempi kuin Cuben hiilarirunko (!!). Uskon sen johtuvan jousituksen linkuston rakenteesta ja tällä saattaa olla jotain vaikutusta voiman välittämiseen takarenkaalle. Evolinkin runko elää polkiessa todella vähän. Poljettavuus on ihan samalla tasolla Cuben kanssa huolimatta noin 1,6kg painoerosta, jota ei poluilla temutessa huomaa. Pyörän käsiteltävyydessä erikoistilanteissa on kuitenkin eroa esim. puunrungon yli hyppäyttäessä Cuben perä nousee näpsäkämmin ilmaan.

Keventynyt pyörivä massa tekee Evolinkistä nopeamman reagoimaan ohjausliikkeisiin ja sitä kautta ketterämmän oloisen. Vastaavasti kuitenkin osa TR:n hallittavan “hitauden” ja junamaisen vakauden tunteesta häviää. Tämä ei ollutkaan pelkän pitkän akselivälin ja loivan keulakulman ansiota. TR ei reagoinut yhtä voimakkaasti ulkoisiin tekijöihin ja esimerkiksi puolittain osuminen kiveen ei saanut pyörää hetkahtamaan reitiltään yhtä voimakkaasti. Myös omat pienet, ehkä välillä virheellisetkin ohjausliikkeet eivät tuntuneet yhtä hätäisiltä. Oma Evolink tuntuu “pomppivammalta” kuin TR (johtuu osittain jousituksen komponenteista), mutta on silti alamäessä ihan eri planeetalta kuin Cube. Oman ja TR:n välinen käytösero on mielenkiintoinen havainto. En olisi uskonut pyörän massan vaikuttavan noin paljon alamäkeen, kun se on kuitenkin kohtuullisen pieni prosentti kokonaisuuden massasta (kuski varusteineen vaikka 72kg + pyörä 15 kg, joka tekee 17,2%, vastaavasti 12,34kg pyörällä 14,6%). Luulisi pyörän massan vaikutuksen hukkuvan kokonaisuuden painoon alamäessä.

En ole toistaiseksi saanut perän jousitusta pelaamaan niin herkästi kuin haluaisin. En ole varma kuinka paljon tästä menee iskarin piikkiin ja kuinka paljon Evolinkin rakenteeseen. Se tuntuu syövän isot iskut erittäin mallikkaasti ja palautuu niistä kiitettävän eleettömästi, mutta pieni nypytys ja juurakko tuntuu läpi turhan selvästi. Mielestäni kevennän takapuolta perusajossa penkistä tällä hetkellä enemmän Evolinkillä kuin Cubella huolimatta Evolinkin 10mm pidemmästä jousitusmatkasta. Toisaalta todella kovaa johonkin kivikkoon ajaessa Evolink tasoittaa polun paremmin. En vielä osaa sanoa kuinka paljon tästä on DT Swiss X313 iskarin syytä. Täytyy jatkaa säätämistä ja kokeilla myöhemmin jollain toisella. TR tuntui tässä suhteessa jopa paremmalta Rokkarin iskarillaan. Tai sitten jousitetulla painolla oli jotain tekemistä tämän kanssa. Menee liian vaikeaksi miettiä. Päädyin lisäämään tässäkin sagin 30% tienoille, että herkkyyttä löytyi. Hyppyjen jälkeen käytännössä koko jousitusmatka on nyt käytössä. Ehkä vähän liian helposti.

Keulan nostaminen on nyt huomattavasti helpompaa. TR:n koeajossa sanoin tämän olevan Taigaa vaikeampaa, mutta nyt omalla pyörällä se on helpompaa. Etukiekon massa tuntuu vaikuttavan tähän paljon (ei ihme, kun se on siellä kaukana edessä). En ole kokenut tätä ongelmaksi poluilla ainakaan toistaiseksi. Muutenkin pyörällä keuliminen on helppoa. DT:n haarukankaan kanssa en ole päässyt samalle aaltopituudelle. Sen jousitus on jotenkin liian progressiivinen. Olen tiputtanut paineen niin alas kuin mahdollista ilman keulan sukeltamista, mutta silti jousitusmatkaa jää käyttämättä paljon ja sagia on oudon vähän. Paineen tiputtaminen entisestään tekee alkujoustosta liian löysän. Keula sopisi ehkä paremmin painavammalle kuskille. Alkuherkkyys on nyt ihan ok. Täytynee kokeilla jotain toista keulaakin, TR:n Rebastakaan en tykännyt. Loiva keulakulma vaatii tässä XC tyyppisessä ajossa hieman totuttelua. Vaikka Taiga on opettanut, niin välillä meinasin vieläkin tehdä sitä virhettä, että painoa on sisäkurvin puolella tankoa kääntäessä ja pyörä kallistuu liikaa. Lisäksi vanhasta tottumuksesta hieman epäonnistuneen droppiin ajon jälkeen käytin XC-tyylistä jyrkän keulakulman “korjausajoasentoa” (eli nojasin voimakkaasti taakse keventäen painoa tangolta, ettei mene OTB) ja keula keveni liikaa, jolloin haarukan rebound löi käsille ikävästi. Olisi pitänyt luottaa, että pyörä hoitaa ja pitää painoa tangolla epäonnistumisesta huolimatta.

Evolinkin nousukyky on uskomaton. Ensimmäisellä lenkillä pääsin ylös eräällä polulla sen ainoan teknisen nousun, jossa en ole aiemmin onnistunut. Evolinkin keula on liimautunut maahan, pito takapyörällä on hyvä eikä satulassa tarvitse elää yhtä paljon kuin Cubessa. Aika jyrkissä kohdissa onnistuin helposti vielä keventämään keulaa kiven yli ilman, että keula lähtisi vaeltamaan omille teilleen. Huippupisteet tästä!

Ohjaamon setup tuntuu nyt hyvältä, mutta katsotaan pidemmässä juoksussa mitä siltä alkaa kaipaamaan. L-kokoinen runko sopii minusta 190cm pitkälle tähän käyttötarkoitukseen hyvin. Senkin akseliväli on 14cm Cubea pidempi. Toistaiseksi tämä uusi Pole on täyttänyt kaikki odotukset. Se on nopea, hyvä polkea ja tarvittavan maastokykyinen. Se ei ole liian painava ja painoero ei tunnu vaikuttavan ajettavuuteen merkittävän paljon. Tällä hetkellä tuntuu, että Polen geometrian hyödyt ovat huomattavasti painohaittaa suuremmat. Toimiiko se XC ajossa? Onko se tarpeeksi nopea? Kyllä. Nyt jo on Stravassa muutamat PR:t polkupätkiltä, joissa aiemmat oli Cubella tehty.

Päivitys 23.5.

Sain perän jousituksen säädettyä tänään kohdilleen ja tuo alkuherkkyyden puute oli käyttäjän vika, ei rungon eikä iskarin. Iskarin rebound säätövara tuntui oudon pieneltä, kun etsin ääripäät ja yritin laittaa lähtötilan keskelle. Siinä tuntui olevan vain 10 pykälää eli säädin sen viisi pykälää toisesta päädystä. Noh, tänään kokeilin uudestaan vähän reippaammin, niin siinä onkin 38 pykälää!! Rebound oli aivan toisessa laidassa. Säädin sen oikeasti keskelle ja lähdin kokeilemaan. Nyt iskari ja sitä kautta myös koko perän jousitus toimii ihan erilailla vaikka onkin edelleen melko pikkutarkka paineesta. Päädyin nostamaan sitä 5 PSI. Säätö jatkuu, ehkä lisään painetta vielä vähän. Perä on kuitenkin jo nyt hyvän tuntuinen ;). Tänään ajoin yhden segmentin PR:n 7s parannuksella edelliseen setuppiin! Tämä on semmoinen paljon nypyttävä pätkä. Nyt pystyy polkemaan hyvin satulasta jousituksen tasoittaessa pienetkin täräykset paremmin. Kyllä näitä pyöriä kannattaa säätää.