Pole Taiga on helppo runko mekaanikolle. Kaapelien reititykset ovat ulkoisia ja kulkevat fiksua linjaa rungon yläputken alapinnasta takahaarukan yläputkia pitkin sekä jarrulle että vaihtajalle. Sisäiseen reititykseen on mahdollisuus ns. “stealth” versiolle dropperisatulatolpasta. Näissä kaapeli lähtee satulatolpan pohjasta ja pujotetaan rungon alaputkea pitkin kohti tankoa. Käytännössä pyörän kokoamiseen meni yksi ilta. Siirsin osat sellaisenaan Panzerista Taigaan. Taigan emäputki on pidempi kuin Panzerin (140mm vs 110mm) ja tästä syystä lyhennetty hiilarihaarukan putki ei sallinut enää yhtään spaceria ajoasennon säätämistä varten. Käytännössä keula olisi kuitenkin lähes samassa korkeudessa maasta vaikka Taigassa onkin loivempi keulakulma kuin Panzerissa. Toinen probleema olikin Taigan satulatolppa, joka tuotantoversiossa on 30,9mm, kun minulla olisi ollut 31,6mm Reverb odottelemassa hyllyssä. Piti hankkia satulatolppa ja tilasinkin tutuksi tulleen Woodman hiilaritolpan oikealla halkaisijalla. Ei siinä kauaa kerennyt säätämään ja pyörä olikin jo kunnossa!

Taigan runko oli vanhan kunnon kalavaa’an mukaan noin 360g painavampi kuin Panzerin runko. Hirveää sakkoa ei siis tästä vaihdosta tullut ja valmiin pyörän paino asettui nykyisellä kesärengastuksella 11,7kg polkimineen. Ei paha. Satula vaihtuu vielä kevyempään, kunhan löydän etsimäni. Mitenkäs nämä pyörät toisistaan sitten eroavat. Katsotaan geometriat ensin, molemmat rungot kokoa L:

Tästä nähdään, että molemmat rungot ovat pitkiä verrattuna peruspyörään. Kuution akseliväli on 1140. Polessa on pidempi chainstay, huomattavasti pystympi satulaputki, keskiö on korkeammalla ja keulakulma selkeästi loivempi. Panzer on matalampi ja akseliväli lyhyempi. Reach on rungoissa lähes sama. Kuitenkin efektiivinen reach poikkeaa melko paljon Taigan pystyn satulaputken takia ja tekee samalla ohjaamosta lyhyemmän. Äkkiseltään kuvittelisi Panzerin olevan “ketterämpi” runko, mutta käytännössä näin ei kuitenkaan ole.

Ensimmäinen lenkki Pole Taiga pyörällä oli vähintäänkin erikoinen. Satulan paikka tuntuu suoraan sanottuna oudolta. En oikein alkuun hiffannut mitä hyötyä pystymmästä putkesta on. Laitoin satulan samaan korkeuteen keskiöön nähden, kun se oli Panzerissa, mutta tämä ei tuntunut hyvältä ja laskin sitä vähän. Tanko tuntui olevan liian alhaalla ja ohjaamo lyhyt. Ajoasento ei ollut lopulta kovin miellyttävän tuntuinen. Tässä ajoasennossa Panzerin lyhyt, 35mm stemmi piti tangon niin takana, että näin alaspäin katsoessa emäputken tangon edessä. Melkoinen “pää edellä” asento.

Huolimatta oudolta tuntuvasta ohjaamosta näkyi Taigan vahvuudet jo ensilenkillä. Runko on todella jäykkä. Keskiö ei viipota sivuttain polkemisen tahtiin. Kammet pyörivät selkeästi korkeammalla, joten ajokokemus oli maastopyörämaisempi kuin Panzerilla. Jatkuvaa juurienkin varomista ei tarvinnut harjoittaa. Taiga on erittäin tasapainoinen, kun nousee putkelle, on helppo pitää itsensä paikallaan. Tästä on mukava ryntäyttää pyörää esteen yli tai ylämäkeen. Jotenkin tämä ominaisuus tuntui korostuneelta. Keulan kohottaminen on hieman vaikeampaa pidemmän chainstayn takia, mutta tämän luultavasti oppii harjoittelemalla paremmaksi.

Pole Taiga tuntuu huomattavasti ketterämmältä kuin se speksien mukaan vaikuttaisi olevan. Hieman tuntuu vaikealta yrittää selittää mistä tunne johtuu, mutta olettaisin rungon jäykkyyden pelaavan roolia tässä. Kuskin liikkeet välittyvät suoraan renkaille eikä energiaa kulu rungon taivuttamiseen. Pyörä tuntuu tarkalta ajaa. Ylämäkeen tämä on oikea hirviö kiipeämään. Pystyn tolpan avulla saa ylämäkeenkin helposti asennon, jossa rengas pitää, mutta keula ei silti pyri kevenemään. Tässä näkyy sitten pitkän chainstayn etu, jos keulan kohottaminen oli haitta. Alamäkeen pyörä tuntuu todella tukevalta. Ei Panzerissakaan valittamista ollut, pitkä akseliväli siinäkin on. Taakse päin nojatessa Polen pysty satulaputki lähtee nopeammin jalkojen välistä ja helpottaa jyrkissä mäissä vaikka ei olisikaan dropperia. Tätä en ollut osannut miettiä etukäteen geometriaa tuijottaessa. Tasaisella pyörä on vakaa ja sitä on ilo polkea putkelta.

Positiivisesta vireestä huolimatta hieman ristiriitaisin fiiliksin palasin kotiin. Tämän piti olla historiallisen long, low and slack läski, mutta Panzerissa oli kuitenkin enemmän tilaa kuskille ja kerkesin tottua tähän. Panzerista on muuten vielä XL kokoinen runkokin, jonka reach on huikeat 505mm. Päätin heti tehdä ohjaamolle jotain. 35mm stemmi saa vaihtua 50mm pituiseen ja koska en pysty spacereilla hilaamaan tankoa ylöspäin, niin laitan tähän 20mm riser tangon. Näillä muutoksilla efektiivinen reachin eroksi tulee 9mm ja tanko nousee hieman, koska se laski Taigassa loivemman keulakulman takia. Katsotaan miltä se näiden muutosten jälkeen tuntuu.