Alkuun isot kiitokset upean ajotapahtuman järjestäjille! Kunnioitettava suoritus. Tuntui, että kaikki oli otettu huomioon, jopa pyörien vahtiminen loppuruokailun aikana. Lisäksi reittien teknisimmät osat olivat alussa, kun kuskit on tuoreita ja jaksaa keskittyä. Aamulla Tampereelle ajaessa keli näytti synkältä ja satoi kaatamalla. Sade kuitenkin loppui kuin seinään 10 aikoihin, joten ei edes kastuttu. Maa oli ekat pari tuntia märkä, kivikot ja juurakot liukkaita, mutta päivän edetessä myös maasto kuivui.

Osallistuin ”trail/aktiivit” ryhmään, joka oli “ajokoirat” porukan jälkeen kai toiseksi vaativin. Taukoineen reissu kesti 8h 15min, josta ajoaikaa jonkin verran reilut 6h 30min. Matkaa tuli noin 76 kilometriä. Matkaseura oli mukavaa ja tunnelma hyvä läpi koko reissun. Muutama tekninen tauko ja kaksi keskeytystä matkaan mahtui.

Polut Tampereen ympäristössä oli mahtavia, välillä kivikkoisia, juurakkoisia ja toisinaan kallioilla. Vähän poljettiin suossakin. Matkalla oli hienoja alamäkipätkiä, joissa oli isoja droppeja. Näitä on tullut aika vähän harjoiteltua, joten treeni tuli tarpeeseen. Maastossa oli paljon elementtejä, joita täällä Muuramessa vähemmän pääsee ajamaan. Hyvin kuitenkin vuoden maastopyöräkokemuksella tässäkin ryhmässä pärjää.

Kuutio toimi teknisesti muuten hyvin, mutta vaihdevivun kiinnitysruuvi löystyi tärinän vaikutuksesta. Onneksi ei tippunut, sain pidettyä sitä peukalolla paikallaan yhden alamäen loppuun asti. Pikainen kiristys ja matka jatkui.

Oma fysiikka toimi hyvin, yli 4h matkasta mentiin PK-sykkeillä. Olin pakannut paljon energiaa mukaan ja sitähän onkin hyvä alkaa nauttimaan jo pitkän suorituksen alusta alkaen. Sitten on jo myöhäistä, kun ensimmäisen kerran tulee heikko olo.

En kuitenkaan ollut oikein tyytyväinen Kuution toimintaan kohtuullisen teknisissä maastossa. Cuben XC geometrialla varustettu pyörä ei ollut kotonaan kivikossa ajettaessa. Pysty, 71 asteen head tube (emäputki kai suomeksi) kulma 29” kiekoista huolimatta tekee etenemisestä tökkivää. Jatkuvasti saa keventää keulaa ja olla tarkkana, ettei paino siirry liian eteen. Jyrkissä laskuissa roikuin takarenkaan päällä satula melkein rintakehässä kiinni.

En oikeastaan kaatunut kertaakaan lukuisista epäonnistuneista yrityksistä ja maakosketuksista huolimatta, mutta lähellä OTB oli muutaman kerran. Etu-taka suunnassa sai liikkua paljon ja pienikin virhe johti ikävään tökkäykseen. Rungon lyhyt reach (keskiön ja emäputken väli pystyjanoilta) ja pitkä stemmi (jota olen jo lyhentänyt 100mm:stä 80mm:ään) vievät painopisteen herkästi liian eteen. Kerran meinasin kaatua jopa melkein paikaltaan, kun pyörää piti kääntää jyrkästi. Se vaan ei suostunut lähtemään eteenpäin.

Ensi vuoden Tour de Tampereen ajan eri pyörällä! Pyörässä täytyy olla enemmän joustoa, huomattavasti loivempi head tube kulma, pidempi reach ja lyhyempi stemmi. Näin myös putkelta ajaessa ja alamäen “attack” asennossa painopiste olisi paremmin pyörän keskellä. Tässä asennossa ohjattavuus ei kärsi jatkuvasta keulan keventämisestä. Nämä vaatimukset seuraavalta täpäriltä on jo kasassa, vielä on avoinna kiekkojen koko. 27,5” vs 29”, kumpi toimisi yleiskäyttöisesti paremmin?

Loppuun vielä fiilistelyksi muutamat kuvat reissusta: